Julkaistu: 06.09.2002
Arvostelija: Teemu Jokelainen
Levy-Yhtiö
Pitkään odotettu Tehosekoittimen englanninkielinen levy on vihdoinkin ilmestynyt. Levyllä bändi käsittelee uudestaan kaksitoista vanhaa hittiään. Ensi kuuntelemalta levystä herää kysymys; toimisivatko biisit yhtä hyvin, jos niitä ei tuntisi. Vastaus on; kyllä toimisivat. Tehosekoittimen englanninkieliseen sivuprojektiin on valittu retrospektiivisesti kattava otos bändin parhaista kappaleista. Kappaleet ovat alkuperäisinäkin hyviä, mutta uusien sovitusten kautta ne on saatu rockaamaan entistäkin rankemmin. Sitä paitsi jätkien soittotaito on kehittynyt alkuajoista huomattavasti. Kappaleet on soitettu tarkemmin ja hyvällä tuotannolla on saatu saundeihin asiallista syvyyttä. Pieni miinus tulee kuitenkin käännösteksteistä. Vaikka Otto vääntää lontoonkieltä suht’ mallikkaasti, niin jotkut riimit kalskahtavat hiukan korvaan.
Tehari on aina ollut mestari hyppimään tyylistä toiseen. Kymmeneen vuoteen on mahtunut monenlaista, joten luonnollisesti tältäkin levyltä löytyy vaikutteiden kavalkadi. Levyn avausraita Ain’t Walking’ On Water on täyttä Chuck Berry -revitystä, kun taas esimerkiksi My My Girl on taas kovasti beatles-henkinen ja C’Mon Baby Yeah on silkkaa Detroitryminää. Levyn b-poskelta taas löytyy etelänrock- ja blues-vaikuttimia.
Levy julkaistaan myös ulkomailla Ruotsalaisen White Jazz-yhtiön kautta. Lafkahan on tunnettu mm. Hellacoptersin levittämisestä. Lahden pojat ovat päässeet kovaan seuraan ja pärjäävät siellä ihan hyvin. Ei tämän levyn kanssa tarvitse häpeillä yhtään, edes ruotsalaisten garagerokujen joukossa. Toivottavasti tiedossa on menestystä ulkomailta. Ovathan sivuprojektibändit ennenkin ylittäneet suosiossa emobändin.
