Molly Grows Up: Blueprints (ep)

Turusta käsin kajauttaa nelimiehinen Molly Grows Up. Puolen vuosisadan takaisesta amerikkalaisesta valistusvideosta nimensä lainannut porukka on pullauttanut ulos ”artisti maksaa” -periaatteella viiden biisin ep:n vaihtoehtoista rokkiaan. Musiikillinen kaava on vanha tuttu: kitarat ovat sopivasti säröillä, tempot pysyvät hillittyinä ja välillä ollaan hiljempaa, välillä kovempaa.

Aloitusbiisi Chameleon lähtee käyntiin kivalla riffittelyllä. Sopivan ilmavaa, eikä ole loppubiisikään turhin tapaus. Jotenkin vajaaksi tuntuu jäävän melodia ensin, mutta parilla lisäkuuntelulla jösähtää ihan nasevasti jo. Kiva kappale. Nimikkobiisi Blueprints on aloitusta hitaampi pala. Biisin riffi junttaa hienosti ja kevyet säkeistöt tuovat särömuuriin vaihtelua. Kolmantena kuultava Beyond My Reflection lähtee vaihteeksi käyntiin muuten kuin suoralla tuuttauksella. Kertsissä tuuletellaan taas. Vaikuttaa levyn vahvimmalta kappaleelta. Viimeistä edellinen The Sound of You and I taas on ep:n kiivain raita, tempoa nostetaan suorasukaisen kaahauksen puolelle. Levyn päätös Valedico on sitten toista maata, eli tunteikas instrumentaalipala. Biisi tuntuu ehkä hiukan välisoitolta ja sen loputtua jää kaipaamaan levyn toisen puoliskon juntan alkamista.

Mollyjen musiikki on oikein kelpoa. Välillä edetään ehkä hiukan raskassoutuisesti, joten mukaan ujutettu kepeys tuntuu raikkaalta. Riffit ovat mukavan orgaanisia eivätkä onneksi tekoraskaita. Sama pätee soundeihin. Erityisesti vanhan koulun bassosoundit kuulostavat oikein hienoilta. Arvosanaksi Mollyille raapustetaan keskihyvä, eli ei erikoisen pysäyttävää muttei toki kehnoakaan. Ehkä jonkinlaista omaa näkemystä voisi esitellä enemmän.