Julkaistu: 14.03.2007
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Melankolisen suomirockin parissa toimiva valkeakoskilainen nelikko astelee t�ll� tuoreimmalla nelj�n biisin omakustanteella hiukan aikaisempaa kevyemmin. Toki s�r�kitara on edelleen mukana, mutta entist� ilmavammin ja pienemm�ss� roolissa. Sein�t ja maalaukset onkin aika popahtava kokonaisuus. Rock-puoli tulee sen paikoittaisen s�r�ilyn ohella esiin eniten Mikko Huovialan mollissa vaeltelevassa laulussa, joka v�lill� koittaa siirty� kohti raadollisia venyttelyj�. Siihen ��ness� ei ole viel� oikein tarpeeksi blues-karheutta ja kantavuutta. Siksi kevyemm�t hetket vakuuttavat paremmin.
Biiseist� viimeisen� soiva Sein�t ja maalaukset j�� toimii haikean apaattisine teksteineen ehk� parhaiten. Kuulas, ilmava ja hillitty rautalankakitaras�r� toimii mollikeinuttelussa hyvin. Samat sanat toimivat my�s n�pp�ilev��n avausraitaan H�n ei odota sua, joka tunnelman puolesta toimii my�s. Perusrokkikin kaartuu kelvosti. Se lopullinen kipin�, joilla biiseist� saisi todellisia mieleenj��vi� maisemakuvia, se n�ist� kuitenkin puuttuu. Kyll�h�n Is�nt� kehittyy, muttei viel�k��n vie mukanaan.




Valkeakoskelainen yhtye soittaa melankolista suomirockia.
Kotisivut: www.julmaisanta.net
(P�ivitetty 17.12.2010)