Julma isäntä: Seinät ja maalaukset (ep)

Melankolisen suomirockin parissa toimiva valkeakoskilainen nelikko astelee tällä tuoreimmalla neljän biisin omakustanteella hiukan aikaisempaa kevyemmin. Toki särökitara on edelleen mukana, mutta entistä ilmavammin ja pienemmässä roolissa. Seinät ja maalaukset onkin aika popahtava kokonaisuus. Rock-puoli tulee sen paikoittaisen säröilyn ohella esiin eniten Mikko Huovialan mollissa vaeltelevassa laulussa, joka välillä koittaa siirtyä kohti raadollisia venyttelyjä. Siihen äänessä ei ole vielä oikein tarpeeksi blues-karheutta ja kantavuutta. Siksi kevyemmät hetket vakuuttavat paremmin.

Biiseistä viimeisenä soiva Seinät ja maalaukset jää toimii haikean apaattisine teksteineen ehkä parhaiten. Kuulas, ilmava ja hillitty rautalankakitarasärö toimii mollikeinuttelussa hyvin. Samat sanat toimivat myös näppäilevään avausraitaan Hän ei odota sua, joka tunnelman puolesta toimii myös. Perusrokkikin kaartuu kelvosti. Se lopullinen kipinä, joilla biiseistä saisi todellisia mieleenjääviä maisemakuvia, se näistä kuitenkin puuttuu. Kyllähän Isäntä kehittyy, muttei vieläkään vie mukanaan.