Hetero Skeleton: En La Sombra Del Pajaro Velludo

LOAD

Helsinkiläisen meteli-viisikko Hetero Skeletonin debyytti (käsittääkseni ainakin näin cd-muodossa) pitää sisällään vain kaksi kappaletta. Mutta millaisia kappaleita? Niin, se jää hiukan avoimeksi vielä levyn kuunneltuaankin… Joka tapauksessa, ensimmäisessä on kolme eri osaa, vaikkei niitä oikeastaan erota. Toisessa on kuusi. Homma alkaa hyvin häiriintyneesti. Riivatusti kirskuva äänivalli kohtaa horjahtelevat lyömät ja hengitysvaikeuksista kärsivät puhaltimet hyvin epämääräisellä kaavalla. Homma kuulostaa hiukan siltä, kuin apinalauma olisi kytketty ääntä tuottaviin laitteisiin, joiden toiminnasta tai tarkoituksesta he eivät mitään ymmärrä. Kun ensimmäinen oivaltaa, että hei mitäs? niin seuraava lähtee komppaamaan ja niin edelleen. Välillä raivostutaan toisen sooloihin ja raivotaan läpi soitinpaljouden, aina iholle asti. Seuraa takaa-ajo, joka hurjan piruettimaisen kohelluksen jälkeen päättyy epätasaisesti lattiaan tippuviin soittopelin kappaleisiin. Hyvin sarjakuvamaista touhua siis.

Hetero Skeletonin levyn kohdalla ”tunnelman”, tyylin tai tarkoituksen määritteleminen on mahdotonta. Ehkäpä nuo eivät tässä tapauksessa ole niin tärkeitä. Sellaisen apinanraivoisen hilpeän sekoilun, mitä yhtyeeltä voi parhaimmillaan odottaa, en usko levylle tallentuvan. Eipä se oikein tahtonut irrota viimeksi keikallakaan. Toki jonkun matkaa silmiä pyöriteltyäni olen aistivinani touhussa jonkinlaista punaistakin lankaa, mutta se näyttäytyy korkeintaan vilaukselta. Popparipuoleni pitää Skeletonin levy-muotoa piinaavana ripulikakkana. Häröilyyn mieltynyt puoleni taas symppaa viisikon rehellistä virnistystä kaiken kaaoksen keskellä. En La Sombralla on hyviäkin hetkiä. Silti, jos joku tosissaan väittää kuuntelevansa tätä levyä kotioloissa ja saavansa siitä irti jotain musiikilllisesti viihdyttävää, niin siinä vaiheessa minun on paras vaihtaa puheenaihetta. Tipuin kärryiltä. Ehkä kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta en osaa heittäytyä HS:n tripin vaatimaan ”vapauteen musiikillisista kahleista”. Keikalla lupaan sitä yrittää.

Jos tavoitteena on ollut luoda levy, jossa ei ole mitään normaalia, niin tämä voisi olla aika lähellä.