Julkaistu: 12.03.2007
Arvostelija: Jari Jokirinne
B-Unique
Parin vuoden takaisella Employment-debyytillä leedsiläinen Kaiser Chiefs esittäytyi tuoreena, railakkaana ja paikoin omaperäisenäkin yhtyeenä. Puheet uudesta The Jamista nousivat syystäkin useimpien huulille ja bändin reipas esiintyminen megalomaanisessa Live 8-konsertissa nosti odotuksia edelleen.
Vaikean kakkoslevyn syndrooma näyttää kuitenkin jälleen ikävästi toteuttavan itseään. Yours Truly, Angly Mob ei ole sellainen floppi, joksi se on monessa yhteydessä jo ehditty leimata, mutta kovin onnistuneeksi ei sitä voi hyvällä tahdollakaan kuvailla. Itse näen, että suurin Kaiser Chiefsin probleema on liiallisessa seestymisessä – kun yhtye debyytillään läväytti ilmoille I Predict A Riotin ja Oh My Godin kaltaisia instant-pommeja, hurmasi se suurimman osan yleisöstä silkalla energialla. Kukaan ei oikeastaan jaksanut rutista muutamista keskinkertaisemmista kappaleista, sillä niin kovia ykköstykit olivat. Nyt, kun näitä pommeja ei ole, kuulostaa yhtye lähinnä väsyneeltä ja ennen kaikkea turhautuneelta. Okei, kyllähän levyn alkupuoli Rubyn, Angry Mobin ja Heat Dies Downin myötä varsin mallikkaasti kulkee, mutta sen jälkeen hapokkuus iskee ja pahasti. Ei tarvitse olla Hokkasen Olli todetakseen, että nyt ei kerta kaikkiaan pysty.
Toivottavasti Yours Truly, Angly Mob jää vain väliaikaiseksi takapakiksi Kaiser Chiefsin lupaavasti alkaneella uralla. Se, onko levyn ponnettomuuden takana kiertueväsymys, tuotantopuolen sopimattomuus vai mikä, tulee selvittää mahdollisimman pian, sillä yhtyeellä on varmasti vielä paljon annettavaa faneilleen. Jollaiseksi ehkä minäkin kaikesta huolimatta vielä tohdin tunnustautua.
Ai niin, ja osuihan The Jamkin napakymppiin vasta neljännellä (Setting Sons, 1979) yrittämällä.
