Julkaistu: 02.09.2002
Arvostelija: Janne Kuusinen
Artemis Records
Termiin “country-musiikin uudistaja” kannattaa suhtautua samanlaisella varauksella kuin “uusiin Beatleksiin” tai “seuraavaan Princeen”. Steve Earle - niminen veikkonen on tehnyt viimeisen 6-7 vuoden aikana viisi levyä ja saanut niiden kanssa haukattua palasen countrykakkua, jota on viime aikoina syötetty puoliväkisin Garth Brooksille. Ja onhan Earlella kosketuspintaa elämänmakuiseen, karheaan lauluntekoon: toisin kuin esim. Johnny Cash, on Earle ollut ihan oikeasti vankilassa.
Kansilehdykässä Earle vakuuttaa, etteivät nämä “sidetrackit” ole täyteraitoja. Ennemminkin kyse on Abbey Road-tyyppisestä kokeilusta, jossa kokonaisuus tehdään piisi kerrallaan: seuraavaa aletaan äänittää vasta kun edellinen on miksattu. Vähintäänkin mielenkiintoista.
Tuloksena on radiosoittokelpoista, hyvää sillisalaattia. Suurin osa (sopivan mittaisista) kappaleista liikkuu kitaravetoisella rekkakuskimusiikkilinjalla, joka on countrya, mutta vahvoin pop-maustein. Kokonaisuus antoi myös hyvin sympaattisen, kosiskelemattoman kuvan. Tämä mies on rehti amerikkalaisen maaseutumusan Bruce Springsteen. Aikuiscountrya - tällä kertaa positiivisessa mielessä. Mitään “uutta kuulijakuntaa” tai “formaattia” ei tavoitella, kohderyhmä on mikä on.
Soundi huojuu piisistä toiseen kuin flanger-efekti. Mukana on pari erittäin toimivaa viulu/banjopohjaista instrumentaalia, ja reggaenkin puolella käydään. Näiden rock-, CCR- ja jopa gospelsävyjen parissa Budweiserkin saataneen maistumaan hyv... siedettävältä.
Earle ja Sidetracks ovat hyvää peruskamaa: tästä muodostuvat sekä levyn plussat että miinukset. Levy osoittaa, miten tärkeä sija saundin muodostuksella on musiikissa. Soittajat osaavat hommansa, instrumentaatiot ovat tyylinmukaisia, jälkimaku on erittäin ammattimainen, mutta melodiat eivät kuitenkaan ole maailman omaperäisimpiä ja mieleenjääpimpiä. Rohkeammilla sovituksilla niitä olisi saatu puskettua kuulijan korvaan helpommin, mutta nyt rallit jäävät sangen perushyviksi.
Earle näyttäisi kuitenkin olevan ehdottoman tutustumiskelpoista kauraa countryn nykyisistä hybridimuodoista kiinnostuneille. Earle Bird Catches the Worm, hyväkös tämän tahdissa on ottaa liftareita kyytiin!
