Julkaistu: 09.03.2007
Arvostelija: Tuomas Tiainen
ARZ
Punkkia on monenlaista, fiksua ja ryhmää. Punkkia on kaikenlaista, karua B-ryhmää. Tai tässä tapauksessa O- eli Oi!-ryhmää. O-kirjain simppelisti ilman rinkulan sisällä lepäävää A:ta.
Älykköpunk, kuten vaikka Bad Religionin rallit, eroavat luupäisimmistä veljistään kuin yö ja päivä vaikka musiikilliset lähtökohdat olisivatkin samansuuntaiset. Tyhmä punk – ei Klamydia-tyhmä, joka hölmöydessään lähentelee joskus neroutta – on tyhjänpäiväistä mussutusta.
The Hoistin kaverit tunnustautuvat skinheadeiksi. Ei kuitenkaan onneksi rasistisiksi luupäiksi vaan työväeluokkaisuudesta ja kaljanjuonnista ilonsa repiviksi perinteellisemmiksi hemmoiksi. Tämä näkyy ja kuuluu. Ölppää juodaan kavereiden kanssa raskaan työviikon jälkeen, eikä kukaan halua aloittaa tappelua baarissa kun vihdoin pääsee relaamaan liukuhihnan äärestä. Koulun hikipinkoja ja nykyisiä pukupellejä tietty suomitaan. Aiheet siis hanskassa.
Pretty Sue is Dead on kyllä perhanan lepsu tapaus kaikin puolin. Miikan vokaalit ovat keskikouluenkkua eikä tyyppien soittokaan ole järin ihmeellistä. Rumpufillit rullaavat hyvin, mutta kokonaisuus laahaa. Eihän tätä jaksa. Pitää varmaan ostaa pullo Sorbusta illan Idolsia varten ja juoda suruunsa. Telkusta tulee muovista sontaa, mutta se ei ainakaan tuoksu.
Kotimainen oi-punk-yhtye.
(Päivitetty 09.03.2007)