Novembers Doom: The Novella Reservoir

The End Records

Novembers Doomissa on yksi minua kiehtova piirre ylitse muiden: he ovat amerikkalainen, tarkemmin sanoen chicagolainen, bändi. Tämä on erikoista, koska heidän valitsemansa musiikin laji on hyvin eurooppalainen, nimittäin melodinen doomdeath klassisten Peaceville-artistien kuten Paradise Lost ja Anathema hengessä. En ole kuullut yhdenkään toisen Atlantin takaisen bändin liikkuvan näin selkeästi näillä vesillä, vailla merkkiä sikäläisistä metallimuodin virtauksista.

Mistään uudesta apinoijasta ei kuitenkaan ole kyse: The Novella Reservoir on jo yhtyeen kuudes täyspitkä. Sillä he ovat omaksuneet hieman aiempaa rivakamman otteen, ja selkeämpi death metal -juonne on hiipinyt mukaan: avaus Rain ja kolmosbiisi Drown the Inland Mere ovat molemmat nopeita, aggressiivisia biisejä, jotka jopa rokkaavat - mainiota. Erinomainen on myös toisena kuultava albumin nimibiisi, jossa vokalisti Paul Kuhr esittelee vuoroin kykyään öristä ja laulaa puhtaan pehmeästi. Tämä ja äkilliset siirtymät akustisten ja metallisempien jaksojen välillä tuovat väistämättä mieleen myös Opethin, vaikka marraskuun tuomion biisit eivät polveilekaan yhtä taajaan kuin ruotsalaisten.

Iloita voi vielä Twilight Innocencesta, jonka akustinen rauhallisuus ja aidon välittömyyden tunne vaikuttaa ja hellii huolimatta siitä, että tämäkin biisi on tehty jo monta kertaa aiemmin. Tämän jälkeen levy kuitenkin lässähtää. Ei niin että viimeiset neljä raitaa olisivat nolostuttavan huonoja, ja kiitos jytisevän, bassovoittoisen tuotannon ja harmonisen kuorrutuksen levy säilyy kuunneltavana. Mutta biisimateriaali muuttuu metritavaraksi, jota melodeathin sylttytehtaalta on raijattu maailmalle aivan riittämiin. Voi olla, että yhtyeen kotiseudulla tätäkin pidetään omaperäisenä ja poikkeavana levynä, mutta tämän muodon eurooppalaisista mestareista nauttinut kaipaisi vielä hieman lisää sisältöä.