Cartes/Weegee

Cartes Art Machinen Chiasma-levyn mukana tullut painettu saatekirje ei ole ihan sitä tavallisinta tavaraa. Sen lisäksi että siinä eritellään projektin taustavoimina olleita tahoja Espoon Taide- ja Tietotekniikkakeskus Cartesista Teknilliseen korkeakouluun, puhuu se mm. soveltavasta tutkimuksesta. Elektronisesta NEUM-yhtyeestäkin tunnettu Ilkka Niemeläinen on nimittäin kehittänyt joukon ns. anturisoittimia, joilla on sellaisia parodisen kuuloistia nimiä kuin iTube ja iCage. Mullistavaksi kirje hehkuttaa sitä, että näitä voi soittaa kuka tahansa: tietokone näet huolehtii siitä, että "harmoniat, melodiat ja rytmit ovat aina kohdallaan."

Tässä vaiheessa heikompi repii ehkä jo hiuksia päästään ja toivottaa koko roskan tervemenneeksi futuristiselle 70-luvulle. Tai tuskailee, että kun 90-luvun aikana konemusiikki viimein vapautui tietokoneen säveltämän musiikin leimasta, nyt joku yrittää väkisin tuoda sitä takaisin. Oikeastaan on siis parempi lopettaa kirjeen lukeminen, ja pistää levy soimaan. Sitä kuunnellessa käy nimittäin ilmeiseksi, että tätä musiikkia ei ole säveltänyt tai edes sovittanut tietokone ilman luovan ihmisen panosta. Eikä sitä soitakaan kuka tahansa, vaan Niemeläisen lisäksi asialla ovat Juhani Aaltonen (mm. Tasavallan Presidentti) sekä Tuomo Lassila ja Antti Ikonen (molempia kuultiin Stratovariuksen varhaisilla levyillä).

Kukin Chiasman kuudesta raidasta on taiten rakennettu jazzahtava kokonaisuus, jossa vaimennettujen rytmien päälle on koottu efektoituja vaskipuhaltimia, huilua ja flamencokitaraa, sekä taustahälyä luonnon äänistä. Tulee mieleen, onko Niemeläinen mahtanut syöttää tietokoneilleen opetusaineistona joidenkin viime vuosikymmenen elektronisten ambient-artistien tuotannot. Esimerkiksi Future Sound of Londonin levyiltä tuttuja ääniä ja kuvioita tulee vastaan useasti, ja paikoin kokonaissoundi muistuttaa The Orbista. Kovin omaperäisestä lopputulemasta ei siis ole kyse, mutta minusta on kyllä vain mukavaa, että joku jatkaa tätäkin musiikkiperinnettä. Toivon mukaan CAM ei siis jää taiteensa konseptuaalisen puolen vangiksi, vaan pyrkii luomaan vielä lisääkin kuunneltavaksi tarkoitettua musiikkia.