Levyarvio

Marja Mattlar: Polku

****1/2
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
T√§hdet:  Muista, ett√§ keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Kommenttien keskiarvo: ****-

Qsine kommentoi 18.03.2007:
Pisteet: ****-
Marja Mattlar on hartolalainen laulaja-lauluntekij√§, jolle sanoitukset ovat olennaisen t√§rkeit√§. Polku on h√§nen viides albuminsa. H√§nen yhteisty√∂kumppaneistaan ja kytk√∂ksist√§√§n tunnetuin lienee Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, joka on julkaissut levyill√§√§n rock-versioita useista Mattlarin lauluista. ‚ÄĚRockin‚ÄĚ ja ‚ÄĚrock-version‚ÄĚ mittapuuna on t√§ss√§ k√§ytetty s√§hk√∂kitaraa, muttei ep√§ilyst√§k√§√§n, etteiv√§tk√∂ Mattlarin originaaliversiotkin olisi niinik√§√§n rock.



Ensikosketukseni Mattlarin musiikkiin oli hyvinkin herkullinen sattuma, jota en malta olla mainitsematta. Teini olin viel√§ juu. Tv:st√§ tuli 90-luvun alkupuolella haastatteluohjelma, jossa keskusteltiin levybisneksen laeista ja musiikin kaupallisuudesta. Vastakkain olivat tuottajapuolta edustanut Lasse Norres sek√§ independent-osastolta Marja Mattlar. En muista tarkkaan, mihin lopputulokseen ohjelmassa p√§√§dyttiin, josko mihink√§√§n, mutta Norresin kommenteista sain sen k√§sityksen, ett√§ Mattlaria olisi pit√§nyt tuotteistaa enemm√§n, jotta sin√§ns√§ ‚ÄĚihan kiva‚ÄĚ musiikki myisi. Heikompi artisti olisi varmaan ohjelman j√§lkeen mennyt nokian hihnalle, mutta Mattlar ei vain porskuta edelleen, vaan kroolaa tasaisen mukavasti, mik√§ on musiikin yst√§v√§n kannalta hieno asia.


Musiikkia on hankala kuvata ilman pakollisia vertailukohtia, joista en muuten niin v√§lit√§. Mattlarin musiikillisessa otteessa ja oman tien kulkijuudessa n√§kisin yhtym√§kohtia Mikko Perkoilan tuotantoon. Mukana kuulen my√∂s ripauksia Tuula Amberlaa ja Leonard Cohenia, mik√§ osoittaa, ett√§ Mattlar on niin sanotun ‚ÄĚnaisartisti‚ÄĚ -k√§sitteen yl√§puolella: sukupuoliset lokeroinnit menett√§v√§t merkityksens√§ h√§nen musiikissaan, j√§ljelle j√§√§ vain hieno ja t√§rke√§ Ihmisen Tekem√§ Musiikki. Suosittelen l√§mpim√§sti aloittamaan Mattlarin tuotantoon tutustumisen kokoelma-cd:st√§ ‚ÄĚLintu‚ÄĚ, joka kattaa vuodet 1991-2001.


T√§ll√§ levyll√§ suomi kuulostaa kauniilta. Mietityt lyriikat liikkuvat kernaasti luonnonl√§heisiss√§, seesteisiss√§ tunnelmissa. Mielikuvista pinnalle puskee ensimm√§isen√§ jonkinmoinen ‚ÄĚfantasia-folk‚ÄĚ. Sen verran on eteerist√§ meininki, ett√§ ns. fantasiamusiikin tehojen ylip√§√§t√§√§n tulisi joutua etenkin nuoremman kuulijan suurennuslasin alle. El√§mme aikaa, jolloin r√§ike√§nmustat gootit ja nuoren airasamulinin n√§k√∂iset wannabe-sopraanot kiljuvat korkealta taakien kitaravallien s√§estyksell√§ jo miljoonaan kertaan keksittyj√§ s√§velkulkuja. V√§h√§n on kuitenkin j√§lleen kerran paljon: kitara- ja jousis√§vyt viev√§t avaramielisen kuulijansa metallihelvetin asemesta rauhaisaan tolkien-maailmaan, jossa sormus on jo ehditty viskata hornantuuttiin. V√§h√§eleisyys muodostaa suuria liikesarjoja. My√∂s se, ett√§ yli kolmeminuuttiset kappaleet toimivat, on hyv√§n musiikin/levyn tunnusmerkki.



Tummas√§vyinen, mutta silti eloa ja eloisuutta tarjoava ‚ÄĚPolku‚ÄĚ ei p√§√§st√§ helpolla: vastineeksi se kest√§√§ -ja vaatii- rajattoman m√§√§r√§n kuuntelukertoja. Itselleni hienoimpia v√§ristyksi√§ on t√§h√§n saakka suonut raita Ajan vartija, joka on t√§sm√§stimulointi mielikuvitukselle, kuin suomalainen vastine Twin Peaks -tv-sarjan √§√§nimaailmalle. Pianon kilkkeet kruunaavat raidan j√§nnitt√§vyyden, j√§nnitteisyyden, antaen t√§rke√§√§ osviittaa siit√§, mist√§ musiikissa on kyse.



Hallitusti hauraan kuuloinen, juuri siksi miellytt√§v√§-√§√§ninen Mattlar tarjoaa kiireet√∂nt√§ ja ennen kaikkea ainutlaatuista musiikkia valveutuneille ihmisille, jotka tavaratalon cd-laarin √§√§reen saavuttuaan alkavat j√§rjestell√§ toisten hujan hajan j√§tt√§mi√§ levyj√§. Olkoon sitten ‚ÄĚmarginaalia‚ÄĚ, jos sanoin kuvailla pit√§√§. I don't know much about marginal, but I know what I like!
Artistihaku
Artisti

Marja Mattlar

Levyarviot