World Below: Repulsion

PsycheDOOMelic

Black Sabbathin voi sanoa onnistuneen täydellisen soundin luomisessa. Myöhemmin tulleilla bändeille ei ole jäänyt muuta kuin sen kopioiminen, sillä jos haluaa riffitellä musertavan hitaasti ja matalalta, menemättä silti yli drone-päästä, päätyy käytännössä samaan lopputulokseen. Eikä ruotsalainen World Below muuta kolmannella albumillaan Repulsion yritäkään.

Levy ei suotta kiirehdi - sen neljä ensimmäistä biisiä ylittävät jokainen kuuden ja puolen minuutin mitan, ja viimeinen Monument on peräti kaksikymmenminuuttinen. Kun kappaleilla on näin reilusti mittaa, soisi niiden kuitenkin kestonsa aikana etenevänkin johonkin suuntaan. Nyt samoja teemoja toistellaan alusta loppuun ilman sen suurempaa variointia - pakollinen kiihdytys loppupuolella ennen viimeistä kertoa ei oikein riitä. Kappaleiden melodiset koukut ovat vielä keskenään kiusallisen samankaltaisia. Levy ei silti ole mitenkään tuskainen kuunnella, päinvastoin: ennemmin se soljuu korvien ohi miellyttävänä taustana, jota ei vain tahdo enimmän aikaa noteerata.

Hieman yllättäen minulle tulee levyä kuunnellessa useasti mieleen Type O Negative. Kun asiaa miettiin, niin yhtymäkohtiahan on: myös brooklyniläiset ammentavat runsaasti mustan sapatin perinnöstä, ja molemmat rakentavat musiikissaan kontrasteja matalan möyrinän ja pehmeiden melodioiden välille - eivätkä pelkää ajoin rikkoa pintaa. Suosittelen Repulsionia kuitenkin TON-faneillekin vain varauksella: jos World Coming Down ei ollut mielestäsi lainkaan liian raskas tai toisteinen levy, pidät ehkä tästäkin.