Cold War Kids: Robbers & Cowards

V2

Cold War Kids ei ole bändinä iällä pilattu (taivalta takana noin kolmisen vuotta), mutta lyhytnäköisimmät ovat alkaneet sovittaa jenkkikokoonpanon ylle ”seuraava iso juttu”-manttelia. Kuten kaikki tietävät, tämän kaltaiset hölmöt hehkutukset vain perin harvoin käyvät toteen. Yleensä seuraukset yhtyeen tulevaisuuden suhteen ovat pelkästään tuhoisia. Myös yhtyeen oikeasti persoonallista sointia kuvaillessaan kynäniekat ovat kajauttaneet pahasti metsään – jos vertailukohtia haetaan niinkin erilaisista lähteistä kuin Billie Holiday, Bob Dylan ja Jeff Buckley, kertonee se vain kirjoittajien joko täydellisesti tietämättömyydestä tai laiskuudesta. Huomattavasti lähemmäs jutun juurta päästäisiin jos verrokit haettaisiin moderneista nimistä kuten Guillemots, Ambulanca LTD. tai My Morning Jacket. Cold War Kids on toki näitä yhtyeitä kulmikkaampi ja paikoin jopa jatsahtava, mutta mistään radikaalista poikkeamasta ei ole kyse.

Robbers & Cowards ilmentää joitain äärimmäisen mielenkiintoisia puolia ajastamme. Yhä pidemmälle viedyn individualismin aikakautena voi esille – ja jopa suureen suosioon – nousta bändejä, joiden sovittaminen johonkin yksittäiseen genreen tai lokeroon on mahdotonta, eikä edes tarpeellista. Tähän yhtälöön Cold War Kids sopii enemmän kuin loistavasti. Se kikkailee tyylien, rytmien ja äänien maailmassa kenties hieman epäjohdonmukaisesti, mutta ainakin se tekee sen rehellisen tuntuisesti ja suurella sydämellä. Joskus yhtyeen poukkoilu lipsahtaa rasittavuuden puolelle, mutta vähintään usein se nostattaa pintaan todellisia oivalluksia.

Cold War Kids on jälleen yksi virkistävä osoitus siitä, että monipuolinen ja haastava rock-ilmaisu elää hyvää vaihetta. Siitä on pitkälti kiittäminen Musen ja Mars Voltan kaltaisia yksikköjä, mutta pieneen ylpeyteen on aihetta Cold War Kidsillakin.

Kommenttien keskiarvo:

KariK kommentoi 02.03.2007:

Pisteet:

Cold War Kidsin We Used To Vacation -kappale iskeytyy kuin nyrkki rintakehään, sydämen jäädessä hetkeksi turraksi, hämmästyksestä poukkoilemaan. Kyseessä on kappale, joka herkkyydellään, rehellisyydellään ja koruttomuudellaan antaa niin paljon, että harvoin kuulija pääsee kokemaan samaa. Robbers & Cowards -levyltä löytyy myös moita loistavia vetoja, jotka pistävät fanin mahtaville tunteiden vuoristoradoille poukkoilemaan.

Cold War Kidsiä voisi sanoa Amerikan Coldplayksi, jossa on kuitenkin myös aito annos luovaa hulluutta, särmää ja realismia. Jenkkien rinnalla brittipumppu kuulostaa teini-ikäiseltä, typerältä runopoikapikkuveljeltä. Toisaalta, siinä missä Coldplay pystyy säveltämään tarttuvaa tavaraa levykaupalla, niin vaikka Cold War Kidsin sinänsä hauska anarkistinen pianon raiskaus hiipuu välillä turhaksi haahuiluksi, josta kuulijan on vaikea motivoitua etsimään mitään pointtia. Kuten elämässäkin, niin Robbers & Cowardsia kuunnellessa on välillä onnensa kukkuloilla, välillä pettyy karvaasti, mutta ennen kaikkea, kaikki on ihanasti rempallaan.