Julkaistu: 01.03.2007
Arvostelija: Jari Jokirinne

V2
Cold War Kids ei ole b�ndin� i�ll� pilattu (taivalta takana noin kolmisen vuotta), mutta lyhytn�k�isimm�t ovat alkaneet sovittaa jenkkikokoonpanon ylle �seuraava iso juttu�-manttelia. Kuten kaikki tiet�v�t, t�m�n kaltaiset h�lm�t hehkutukset vain perin harvoin k�yv�t toteen. Yleens� seuraukset yhtyeen tulevaisuuden suhteen ovat pelk�st��n tuhoisia. My�s yhtyeen oikeasti persoonallista sointia kuvaillessaan kyn�niekat ovat kajauttaneet pahasti mets��n � jos vertailukohtia haetaan niinkin erilaisista l�hteist� kuin Billie Holiday, Bob Dylan ja Jeff Buckley, kertonee se vain kirjoittajien joko t�ydellisesti tiet�m�tt�myydest� tai laiskuudesta. Huomattavasti l�hemm�s jutun juurta p��st�isiin jos verrokit haettaisiin moderneista nimist� kuten Guillemots, Ambulanca LTD. tai My Morning Jacket. Cold War Kids on toki n�it� yhtyeit� kulmikkaampi ja paikoin jopa jatsahtava, mutta mist��n radikaalista poikkeamasta ei ole kyse.
Robbers & Cowards ilment�� joitain ��rimm�isen mielenkiintoisia puolia ajastamme. Yh� pidemm�lle viedyn individualismin aikakautena voi esille � ja jopa suureen suosioon � nousta b�ndej�, joiden sovittaminen johonkin yksitt�iseen genreen tai lokeroon on mahdotonta, eik� edes tarpeellista. T�h�n yht�l��n Cold War Kids sopii enemm�n kuin loistavasti. Se kikkailee tyylien, rytmien ja ��nien maailmassa kenties hieman ep�johdonmukaisesti, mutta ainakin se tekee sen rehellisen tuntuisesti ja suurella syd�mell�. Joskus yhtyeen poukkoilu lipsahtaa rasittavuuden puolelle, mutta v�hint��n usein se nostattaa pintaan todellisia oivalluksia.
Cold War Kids on j�lleen yksi virkist�v� osoitus siit�, ett� monipuolinen ja haastava rock-ilmaisu el�� hyv�� vaihetta. Siit� on pitk�lti kiitt�minen Musen ja Mars Voltan kaltaisia yksikk�j�, mutta pieneen ylpeyteen on aihetta Cold War Kidsillakin.




Tyylien, rytmien ja ��nien maailmassa seikkailevaa taide-rockia.
Kotisivu: http://www.coldwarkids.com/
(P�ivitetty 01.03.2007)
Kommenttien keskiarvo:




Cold War Kidsi� voisi sanoa Amerikan Coldplayksi, jossa on kuitenkin my�s aito annos luovaa hulluutta, s�rm�� ja realismia. Jenkkien rinnalla brittipumppu kuulostaa teini-ik�iselt�, typer�lt� runopoikapikkuveljelt�. Toisaalta, siin� miss� Coldplay pystyy s�velt�m��n tarttuvaa tavaraa levykaupalla, niin vaikka Cold War Kidsin sin�ns� hauska anarkistinen pianon raiskaus hiipuu v�lill� turhaksi haahuiluksi, josta kuulijan on vaikea motivoitua etsim��n mit��n pointtia. Kuten el�m�ss�kin, niin Robbers & Cowardsia kuunnellessa on v�lill� onnensa kukkuloilla, v�lill� pettyy karvaasti, mutta ennen kaikkea, kaikki on ihanasti rempallaan.