Jääportit: Avarrus

Epidemie

Törmäsin Jääportteihin ensimmäistä kertaa Mikseri.net-sivustolla. Yhden miehen orkka on edennyt urallaan aimo harppauksen eteenpäin. Toisen kokopitkän, Avarruksen, on julkaissut tsekkiläinen indielafka. Tämä kuvastaa hyvin myös marginaalisen elektronimusiikin poikkeavia toimintatapoja. Kotoa käsin operoivan artistin ei tarvitse huolehtia keikkailun tuomista käytännön ongelmista, ja googletuksen perusteella näyttää siltä, että alan harrastajat tuntuvat löytävän kiinnostavan artistin muunlaisen markkinoinnin sijaan yhä useammin erilaisten internet-yhteisöjen kautta.

Avarrus kätkee sisälleen eräänlaista vanhan liiton syntetisaattoriambienttia, jossa kuuluu genren klassikoiden, esimerkiksi Tangerine Dreamin vaikutus. Artisti viittaa nimessään ja saatekirjeessään (norjalaisen Biospeheren tavoin) arktisen maiseman kuvitukseen, ja mikäpä ettei, kyllä tätä kuunnellessa voi tunturituulten tuiverrukset kuvitella kun silmänsä sulkee. Kiekon suureellista ja dramaattista tunnelmaa luodaan tuhdeilla padeilla ja jylhillä sekvensseillä. Pääosin synteettistä äänimaisemaa elävöittävät ”livenä” soitetut koskettimet, joilla sooloillaan välillä jopa progen hengessä. Vaikka musiikin pääpaino on saundimaalailussa ja draamallisten kaarien kehittelyssä, ovat Avarruksen ansiot myös harmonioiden ja melodioiden minimalistisessa hienostuneisuudessa. Omaksi suosikiksi nousee levyn aloittava mystisyyttä uhkuva Alas linnan alle.

Avarrus on ennen kaikkea taiten ja harkitusti kasattu kokonaisuus. Kuitenkin sitä kuunnellessa tulee kiinnittäneeksi huomiota pariin lapsukseen. Delayta käytetään turhan paljon rytmipuolella, joka tekee beateista epämääräistä hässäkkää. Oivaltavaa ohjelmointia arvostavat voisivat sanoa tätä halvaksi kikaksi. Digitaalipiano on myös harvoin kovinkaan vakavasti otettava instrumentti. Näistä pienistä kauneusvirheistä huolimatta Avarrus on hyvin nautittava lapinmatka.