Julkaistu: 24.02.2007
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Oululainen sekameteli-yhtye Sooz on äärimmäisen tyly yhtye. Levyn avaavat punk-juoksutuksella syöksyvät, lähes brutaalin kiukkuiset ja angstiset suomenkieliset rock-jyrät Rambo ja Happo eivät yritäkään kaivaa esiin lohtua tai positiivista puolta, vaan Johanna Ruton laulu ruoskii armoa antamatta, tunkee pistimen syvälle vatsaan, kääntää ja heittää hervottomaksi käyvän ruumiin katuojaan. Hermot ovat pinnalla, pelottava psykoottisuus paistaa silmistä kuin nurkkaan ahdistetulla eläimellä. Puolivälinkankaalta löytyy samasta tylystä maisemasta huolimatta haikeampaa toivoa, jota rosoinen ulosanti korostaa entisestään. Biisi onnistuukin vakuuttamaan edellisiä vahvemmin, vaikka kevyemmän väliosan hivenen väljähtänyttä laulua voisi jatkossa virittää hiukan. Toki rosoisuus sopii tylyyn kaavaan, mutta aina se lo fi ei ole perusteltua. Jotenkin tällaisessa talttauksessa tuhnut soundit aikaansaavat lähinnä demomaisen jälkimaun. Nimibiisi on vaanivassa kylmyydessään levyn mieleenjäävimpiä. Tylyys on toisaalta persoonallista, mutta vaatii hiukan erilaisia harmaan sävyjä, jotta maku säilyy. Vielä niitä ei riitä ihan koko levylle.
Tyly ja angstisuudessa raivoava oululainen sekameteliyhtye.
Kotisivut: www.students.oamk.fi/~k4aaan00/sooz/
(Päivitetty 24.02.2007)