Dynamic Arts Records

Räävitön on sana, jota tulee käytettyä melko säästeliäästi musiikkia kuvatessa. Räävitön on kuitenkin laatusana, joka sopii kuin nyrkkirauta silmään kuvattaessa kotimaisen Searin musiikkia. Death ja black tyyppistä metallia keskenään sekoitteleva ja tähän mikstuuraan vielä hyppysellisen thrashiakin lisäävä ryhmä. Tällaisen yhdisteen luominen on tarkkaa puuhaa, mutta Sear hallitsee kyseisen tieteenlajin rautaisesti. Niinpä kasassa on alta aikayksikön kerrassaan ilkeän kuuloista ja sielullisesti rumaa sekä tummaa mättöä, joka kasvaa joka puolelta hammasta ja sarvea.

Lamentations Of Destruction etenee jatkuvasti joko nopealla tai super-nopealla vaihteella, ilman mitään sen kummempia taukoja. Brutaali ja vauhdikas death-jyräys saa tässä samalla ennen näkemätöntä voimaa blackin hyytävimmästä ja runttaavimmasta laidasta, minkä ansiosta soittimista ulos puristettu metalli polttaa oitis kaikki kevyemmät aineet ympäriltään. Puhtaasti voimalla mitattuna Sear on väkevimmillään ja mustimmillaan, kun sen kurssi melkein viistää primitiivisintä norja blackia. Toisaalta tällöin yhtye kuulostaa myös kaikkein tavallisimmalta, sillä kyseinen suuntahan on koluttu jo aikoja sitten läpikotaisin.

Albumilla esittäytyvä tuore vokalisti H. Hyytiäinen suoriutuu urakastaan kiitettävästi, eikä muunkaan ryhmän tarvitse ainakaan hävetä kättensä töitä. Lamentations Of Destruction onkin omalla sarallaan eräs alkuvuoden kirkkaimmista tapauksista, vaikka asteikon huippu jääkin saavuttamatta.