Julkaistu: 22.02.2007
Arvostelija: Tuomas Tiainen
Relapse
Jostain Arkansasin takametsistä ihmisten ilmoille kömpii poppoo nimeltä Rwake ja pukkaa pihalle kolmannen pitkäsoittonsa Voices of Omens. Mitään hilipatipippaata ei onneksi soitella, saati sitten kuusikon keskellä äänitettyä tuhnuista korinabläkkiä. Nämä mörrimöykyt taitavat haiskahtaa havunneulasten lisäksi myös moottoriöljyltä.
Meininki on vallan metsäinen kautta levyn. Levyn aloittava intro on vielä akustista helkkäilyä, mutta ensimmäinen varsinainen biisi, yhdeksänminuuttinen The Finality, ottaa luulot pois. Minuuttitolkulla raskasta junnausta ja ties mistä kumpuavaa huutovokalisointia ei ole ihan hoppuisemmille tarkoitettu. Musiikin on annettava tulla tykö ja houkutella rauhassa syvemmälle synkkyyteen ja peremmälle puiden siimekseen. Rwaken metsä ei ole keijukaiskorpi tai maahisten kansoittama salo vaan pikkukaupungin liepeillä sijaitseva satunnaisia autonraatoja ja autiotaloja piilotteleva pahaenteinen kuusikko. Yhtye ei luultavasti oikeasti tule tuollaisesta paikasta, mutta musiikin perusteella se voisi moista paikkaa asuttaa.
Bändin arsenaaliin kuuluu niiden normaalien kitaroiden, bassojen ja rumpujen lisäksi myös moog. Ollaan siis valittu orgaanisempi lähestymistapa metalliin. Kikkailun ja tilun sijaan luotetaan tanakkuuteen. Levyn kaikki seitsemän oikeaa biisiä ovat varsinaisia järkäleitä, jotka eivät hevillä (sanaleikki) etene. Lähimmäksi hittiä päästään Crooked Riverissä, joka ei sekään reilun seitsemän minuutin kestonsa puolesta radioaalloilla turhaan tule soimaan, eikä varmasti muutenkaan. Onpahan vain koukuttavalla riffillä varustettu teos. Välillä kuullaan jälleen onneksi akustista tunnelmointia, jota ilman kokonaisuus olisi turhan raskas.
En tunnu pääsevän eroon levyn herättämistä mielikuvista; jossain lepikon laitamilla on hylätyn näköinen mökki, jota asuttaa liuta risuisia aikamiespoikia. Rujon ulkomuodon alla piilee muusikon sielu, mutta syrjäinen sijainti on tehnyt hallaa poikakultien ajukopille. Ei irtoa poppi, ei rokki, vaan raskaasti mullanhajuinen doomaava sludge ja korina. Tuvan pöydällä makaa nelivitonen ruisviskipullo, nurkassa lommoinen hevikeppi dropped C -vireessä.
Tutustukoon ken uskaltaa. Tämän päivän hektisessä ja siloisessa maailmassa on mukava kokea välillä jotain hidasta ja pahuksen uhkaavaa.
Jostain Arkansasin takametsistä ponnistava yhtye soittaa raskaasti mullanhajuista doomaava sludgea ja korinaa.
Kotisivut: Rwake @ MySpace
(Päivitetty 22.02.2007)
Kommenttien keskiarvo:
40
-Tuomas-