Julkaistu: 27.08.2002
Arvostelija: Olli Loikala
Fatman Records
Brittiläinen sound system-operaattori/tuottaja/ravintoloitsija, Fatman, on kasannut neljätoista Dennis Brownin digitaaliajan kappaletta yhdelle albumille. Yhteinen nimittäjä on King Jammy, joka on tuottanut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki levyn kappaleet, ja Jammyn crew vastaa myös rytmeistä. Monet kappaleista lienevät Jamaikan seiskatarjontaa seuraaville tuttuja, mutta mukana on myös useita raitoja, joita ei ainakaan näillä leveysasteilla ole juurikaan näkynyt.
Levyn avausraitana toimiva nimikappale ei ole sukua Bob Marleyn samannimiselle biisille, vaikka Dennis saman teeman kimpussa painiskeleekin. Sen perään kuultava Don´t Disrespect The Father edustaa levyn ehdotonta parhaimmistoa. Dennis Brown teki kyseisen kappaleen vastalauseeksi militanttiin bobo dread-rastalahkoon kuuluville nuorille artisteille, jotka lauluissaan julistavat polttavansa kaiken maan tasalle, kirkot ja Jeesukset mukaanlukien. Kristillisemmin suuntautuneeseen Twelve Tribes of Israel-rastaliikeeseen kuuluva Dennis Brown ei tätä vastustelematta niellyt.
Klassikkorytmejä levyllä on lukuisia, mm. useita versioita poikinut Jammyn uusintaotto Wailing Soulsin vanhasta Things & Timesta. Myös päivitettyjä versioita vanhoista Dennis Brown-hiteistä kuullaan. Niistä komeimpana vanha No More Will I Roam, jonka Dennis teki alunperin 70-luvulla Niney The Observerille. Toinen Dennis Brown-standardi on Sitting & Watching, johon päivän dancehall-starat, Bounty Killer ja Mad Cobra, tuovat tuulahduksen tätä päivää. Muita vierailijoita levyllä ovat George Nooks sekä Brownin vanhat “tallikaverit” Gregory Isaacs ja Jr. Delgado.
Levyllä on kieltämättä hyvät hetkensä, mutta Dennis Brownin kulta-ajan (1972-1985) tuotoksille se kalpenee auttamatta. Siitä huolimatta kyseessä on mainio esimerkki laulajasta, joka säilytti levyjensä tason korkeana loppuun saakka. Siihen eivät kaikki ole 30-vuotisen uransa aikana pystyneet. Eikä kaikkien katalogista löydy sataa albumiakaan…
