Julkaistu: 27.08.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
EMI
Minä julistaudun heti tähän alkuun armoitetuksi Fun Lovin' Criminals -faniksi. Bändin letkeä hiphopin ja marihuanan katkuisen bluesin yhdistely tippuu meikäläisen korvaan kuin Iiro Seppänen tornista varjoineen. Hueyn, Fastin ja Steven tuotoksista etenkin vuonna 1995 julkaistu Come Find Yourself -debyytti kuuluu edelleen lempilevyihini. Kyseiseltä plätyltä on yhtyeen tuoreelle kokoelmallekin päätynyt kuusi biisiä yhteensä 15 biisistä neljältä eri levyltä. Nuo kuusi biisiä ovat ilman muuta myös kokoelman helmiä. Vaikka onkin nautinnollista kuunnella samalta levyltä alkuajan hittien keralla vaikkapa rauhallisen leijailevaa Locoa sekä iki-ihanaa Love Unlimitedia, nousee kielen päälle väkisinkin pieni rahastuksen maku. Tosin onpa noita kokoelmia tehty pienemmälläkin julkaistujen levyjen määrällä. Erinomaisena kanavana yhtyeen parhaisiin hetkiin tutustumisessa voin levyä toki jopa sataprosenttisesti suositella. Barry White saved my life…
Levyn avaa, kuten mainitun debyytinkin, bändiä esittelevä bilebiisi The Fun Lovin Criminals. Raita oli jo Come Findin parasta antia, kertosäkeen juoksevuus torvitykityksineen saa niskan liikkumaan. It's the Fun Lovin Criminals…. Eteenpäin aurinkoisella hellefiiliksellä leijutaan Up On The Hillin tahtiin, matka jatkuu mainitun Locon happojatsilla eteenpäin, kertosäkeen kiero kitara on loistava! Korean Bodega voisi yhtä lailla löytyä Beckin levyarsenaalista, mahtava King Of New York muistuttaa taas, miksi se vuoden 1995 levytys on niin hiton hyvä. Hitaan kyräilevää hölkkää Hueyn hypnoottisella tarinoinnilla, namnam! Run Daddy Run, The Grave And Constant ja Swashbucklin' In Brooklyn… Jos olisin itse joutunut rakentamaan yhtyeen tuotoksista tykin kokoelman, olisin luultavasti liikkunut melko lailla samojen biisien mukana. Toinen mainostamani biisi rajaton rakkaus Barryn tyyliin on niitä FLC:n biisejä, joita eniten kuulee levyjukkienkin valikoimissa, eikä turhaan. I met the finest girl in my life at the gay night, toteaa Bump, josta päästäänkin yhtyeen suurimpaan hittiin, armoitettuun bilehitti Scoopy Snacksiin. Tarantinon leffoista napatut tekstinpätkät julistavat kappaleen Bonnie and Clyde -henkistä ideologiaa: Runnin around robbin banks…. Snacksin funkisti räkäinen kitaravedätys on edelleen yhtyeen se varsinainen tavaramerkki.
Lystiä rakastavien kriminaalien vapaa-ajan harrastuksista kertoo paljon iisibiisi Smoke 'Em. Jos on mitä polttaa…Samalla letkeällä linjalla tietysti jatketaan myös ainoalla Mimosa -albumilta mukaan kelpuutetulla raidalla Couldn't Get It Right. Juoksevalla räpäytyksellä etenevä Big Night Out johdattaa levyn kohti finaalihuipennusta. James Bondien ehkä kauneimpia tunnusbiisejä edustava We Have All The Time In The World on Criminalsin versiona erikoisen nautinnollista kuultavaa, varsinaista herkistelyä. Kauniiseen ja rauhalliseen hetkeen on hyvä päättää komea katsaus kohta kymmenvuotiaan yhtyeen tuotannosta. Vaikka ensimmäinen levy on yhtyeeltä mielestäni vielä ylittämättä, voin varauksettomasti suositella levyä kaikille letkeilyn ystäville. Ilman rahastuksen pientä sivumakua täyden kympin levy.
Hiphopin ja funkin yhdistelyllä synnytettävää viileää loungea luova newyorkilaisyhtye.
Linkki:
www.myspace.com/funlovincriminalsnyc
(Päivitetty 29.1.2011)