Clouds: Legendary Demo

Hydra Head

Monasti metallisemmasta rokista puuttuu se rytmi, se groove. Cloudsilla sitä ainakin on; Legendary Demo jyllää aikamoisen rouheasti ja rohkeasti. Eihän tässä nyt mitään ikivirsiä sentään uusiksi soviteta, soitetaanpahan vain silkasta soittamisen ilosta. Kyllähän rokin rutistuksen pitää aina joskus hauskaakin olla.

Pääosin meininki on jamittelupohjaista rokkailua. Muhevat biisit on koristeltu sinne tänne rähmityillä kitaratiluilla. Tempot pysyvät enimmäkseen kohtuullisina. Guardian´s Eyes lähtee tosin kaahaamaan sataakahtakymppiä ja biisi on ohi noin minuutissa. Magic Hater on sitten illan viimeinen jamitus, jonka jälkeen humppapullo viimeistään korkataan. Sooloilua, tymäköitä rumpufillejä ja retrosti kulkevia basso- ja kitaralinjoja. Ja perhana, kuullaanko lopussa jopa saksofoniakin? Ainakin sitä soitetaan Quartulli Dubilla, joka päättää levyn jamaikalaisiin tunnelmiin muikealla kahdenkymmenen minuutin kestollaan. Puolet biisistä on tosin täysin turhaa vinkumista.

Eipä Clouds mitään maailman hienointa musiikkia ole, mutta ihan kiva kaljanjuonnin oheinen kuitenkin.