Korn: Untouchables

Epic/Immortal

Untouchables oli todella odotettu albumi, eikä syyttä, sillä kolme vuotta aikaisemmin ilmestynyt Issues oli eräänlainen murrosvaihe yhtyeelle. Levy antoi enemmän tilaa melodioille ja psykedelialle kuin yhtyeen aikaisemmat tuotokset. Untouchables on erittäin onnistunut jatko Issuesin aloittamalle musiikilliselle laajenemiselle. Bassoraita on asetettu pinnemmalle kuin koskaan ennen. Tämä oli tuotannollisesti äärimmäisen kekseliäs veto. Fieldyn taidokas soitanto muodostaa kappaleille vankan olemuksen, peittämättä kuitenkaan pienintäkään kilahdusta tai hengähdystä levyltä. Rummut muodostavat levylle toisen vallin. Herra Silverian huikeat rumpusuoritukset ovat rankkaa ja jytäävää kuunneltavaa. Kolmas, ja myös tärkeä elementti levylle on jo entuudestaankin tutut, möreät kitarariffittelyt, jotka nappaavat kyllä mahanpohjasta asti. Jylläävien ja alavireisten särömassojen lisäksi seitsenkieliset osallistuvat melodioiden tukemiseen enemmän kuin koskaan ennen. Sokerina pohjalla on kuitenkin Jonathan Davisin laajentunut vokalisointi. Upeat laulumelodiat antavat kappaleille todella loistavan ilmeen ja merkityksellisen sisällön. Laulu on ajoittain jopa kristallinkirkasta ja jollain tapaa raikasta, mutta se säilyttää kuitenkin kaiken uhon ja ahdistuneisuuden.

Itseasiassa kehittynyt tulkinta välittää tunnetiloja voimakkaammin kuin aikaisemmin. Vielä kun miksaaminen ja tuotannolliset näkökulmat on hoidettu häikäisevällä ammattitaidolla, niin eipä suuhun juurikaan negatiivista sanottavaa jää. Nelikon tyylisuunta ei kuitenkaan ole muuttunut, toisin kun vaikka Metallicalla kävi 1995 Load-julkaisun myötä. Laajentunut ja jalostunut ovat oikeita sanoja kuvastamaan Kornin tämän hetkistä musiikkia. Untouchables saa kaiken tuon psykedelian ja ahdingon viiltämään syvemmältä kuulijan sielua, kuin bändin muut teokset. Untouchables on susi lampaiden vaatteissa. Alussa rauhalliselta ja rennolta kuulostanut albumi tarjoaakin kuulijoilleen pienen syventymisen jälkeen sivistyneesti puettua vihaa ja pelottavia tunnetiloja. Ällistyttävää on myös se, että 14 kappaleen joukkoon ei ole eksynyt yhtään tasoltaan heikompaa kipaletta. Harva levy pitää yli tuntia otteessaan näin tiukasti ja intensiivisesti kuin Untouchables tekee. Kappaleet ovat persoonallisia ja toisistaan erottuvia, tukemalla kuitenkin kaikki yhtä isoa kokonaisuutta ja olemalla korvaamattomia levylle. Hiljaiseksi pistää…

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 26.02.2004:

Pisteet:

Huippu levy (Vaati kyllä aika paljon aikaa että sisäisti tuon levyn)

Nimetön kommentoi 31.05.2004:

Pisteet:

Kevyt,melodinen ja saatanan tuotettu. Hyvä, mutta onneksi uusimalla palattiin takaisin kunnon räyhäämiseen.

Nimetön kommentoi 01.07.2004:

Pisteet:

Uusi albumi Untouchables on sanoinkuvaamattoman vaikuttava lisäys Kornin tuotantoon. Lähes jokaisessa kappaleessa on lähes täydelliset kertosäkeet ja melodiat. Laulu on tullut melodisemmaksi kuin koskaan jos vertaa ensimmäiseen albumiin joka on suurin osin huutoa ja kuiskailua. Albumi on uudella tavalla tarttuvampi, joka sopii myös erilaisille kuuntelijaryhmille. Levyllä ei ole enää saman laisia välikappaleita joita ei oikein kappaleiksi voisi sanoa kuten Issuesissa, joka oli ehkä Kornin heikoin albumi. Untouchables oli siis kannattava ostos!

SamuelRaggy kommentoi 14.07.2004:

Pisteet:

Hirveä pettymys. Tuotantopuolella homma toimii, soundit ovat vahvemmat kuin millään muulla levyllä mitä olen kuullut mutta itse sävellykset: Sekavaa ja todella onttoa. Issuesin lähes joka biisissä toistuva säkeistö-kertosäe-säkeistö-kertosäe-hiljennös-junttaus-kertosäe-kertosäe rakenne on sentään saatu karistettua eivätkä biisit etene niin toivottoman ennalta-arvattavasti. Pari helmeä levyltä sentään löytyy, "Here To Stay" ja "Blame", tosin nekin jäävät vanhojen huippubiisien kuten "Faget"in jalkoihin pahasti. Tämä bändi sentään teki Life Is Peachyn!! Eihän tälläiseen ole tyytyminen.

Nimetön kommentoi 13.11.2004:

Pisteet:

Mielestäni Kornin paras levy.Follow The Leader oli aika roskaa(muutama kipale joita jaksaa edelleen huudattaa mutta yleisesti ottaen pettymys,ei ole aivan sitä itseään) eikä ensikuulemalta olisi välttämättä tunnistanut edes Kornin tuotannoksi(paitsi että Davidsin äänen kyllä tunnistaa koska tahansa:)Olen omistanut kyseisen levyn sen ilmestymisestä asti eikä kyllästymisen merkkejä ole näkynyt.Kaikenkaikkiaan aivan uskomattoman mahtava lätty!

ansaari kommentoi 10.02.2005:

Pisteet:

Erityismaininta upeista taustalauluista jäi pois aiemmista kommenteista, joten hehkutan nyt niitä. Tällä levyllä saattoi ensimmäistä kertaa kokea kolmen, jopa neljän Davisin yhtäaikaisen laulun aiheuttamaa harmoniaa, joka sopii tähän raskaaseen äänimaailmaan kuin sialle kiikarit (eli hyvin). Ja kappale Thoughtless on onnistuneimpia hittejä yhtyeellä mielestäni. Jos yksi kappale pitäisi tältä levyltä kuulla niin se olisi Thoughtless. Yksi tähden menetys johtuu siitä, että vaikka tuotanto ja sävellykset ovat kohdallaan ja laulussakin on menty eteenpäin, tunnelma ei siltikään ole niin väkevä kuin Issuesilla, jonka yhteen menoon läpi kuunteleminen vetää pakostakin hiljaiseksi ja pakottaa ajattelemaan sellaisia, mitä ei äiteen ja iskän kuullen uskalla mainita. Ahdistava kokemus, jollain lailla vaan niin helvetin hieno sellainen!