Julkaistu: 12.02.2007
Arvostelija: Mika Roth
Playground Music
Helsinkiläinen, syksyllä 2002 perustettu, Vanity Ink on saanut valmiiksi debyyttipitkäsoittonsa. Yhdentoista raidan paketti on korkeaoktaaninen sekoitus vauhtia, vaaran tunnetta ja rehellistä hauskanpitoa. Homman nimi alusta loppuun asti puhdas rock, ilman sen kummempia koukeroita ja tekemisen ilo välittyykin mainiosti kiekkoa kuunneltaessa.
Yhtye jalosti reilun vuoden takaisella Vanity Is A Full-Time Job ep:llään punkahtavaa katurockiaan jo lupaaviin suuntiin, mutta vasta nyt ryhmä tuntuu lopullisesti ”keksineen” itsensä. Sävellysten rakenteet on jätetty nytkin juuri sopivan riisutuiksi, kertseissä koukutetaan häpeämättömällä innolla ja kuullaanpa matkan varrella muutama pureva kitarasoolokin. Laulajatar Annabellan ääni nousee väistämättä paljon vartijaksi, eikä se petä yhdessäkään biisissä. Annabellan äänessä onkin riittävästi sellaista ”in your face” –asennetta ja voimaa, johon on hyvä nojata tällaisessa rutistelussa. Taustalla kajahtelee myös silloin tällöin bändin herrakolmikon (?) huudahtelua, joka värittää sopivasti laulua. Laulun rinnalle nousee tietysti Juha Benditin rouhea kitara, joka louhii mukavan rosoisella tatsilla, eikä rytmiryhmäkään jää ainoastaan tapettien koristeeksi.
Kymmenen oman biisin jatkoksi tarjotaan versio takavuosien Tanita Tikaram hitistä Twist In My Sobriety, joka lähinnä vain heikentää kokonaisuutta. Ehkä viisu olisi kannattanut sittenkin jättää jonnekin sinkulle... Lätyltä on vaiketa osoittaa yhtä tiettyä kohokohtaa, sillä iloisesti nykivä Voyeur Boy, laulumelodiallaan hanakasti tarttuva Sucker, asteen rauhallisemmin fiilistelevä Go ja tyylikkäästi rockaava Any Day Now ovat jokainen kelpo siivuja – eikä niistä muistakaan ralleissa pahempia vikoja löydy. Maukkaimmillaan tällainen rypistys on tietysti livenä nautittuna, mutta riittävä äänenpaineen korotus saa kyllä kotioloissakin aikaiseksi jo kummia.
Helsinkiläinen katurock-viisikko.
Kotisivut: www.vanityink.net
(Päivitetty 26.03.2009)