Sony BMG

Vuonna 2004 julkaistu Kasabianin debyyttialbumi oli vakuuttava esitys. Vaikka tiedostava rentturock välillä jäi maata kiertävälle radalle jumittelemaan, niin levy sisälsi läjän loistovetoja kuten Club Foot, Processed Beats, Reason Is Treason ja L.S.F.(Lost Souls Forever). Kun bändi loisti myös livenä, niin suosio briteissä oli taattu ja odotukset kakkoslevyn suhteen olivat kovat.

Kovat paineet kakkoslevyn suhteen olivatkin varmaan ainakin osasyynä bändin rumpalin Christopher Karloffin lähtöön bändistä. Bändiä ei muutenkaan yhdistetä sanaan diplomatia ja varsinkin laulaja Tom Meighanilla on ollut sisäinen tarve haukkua muiden rytmiryhmien keulahamoja tasaisen tappavasti. Yhteistyötä tuskin on siis luvassa ainakaan Pete ”a fucking tramp” Dohertyn tai Julian ”a posh fucking skier” Casablancasin kanssa lähiaikoina. Niin tai näin, Karloffin lähtöä voi pitää selvänä menetyksenä Kasabianille, sillä mm. levyn paras biisi eli nimikkobiisi on hänen käsialaansa.

Fanille Empire on tuttua ja turvallista tavaraa, joka parhaimmilaan iskee rokkihampaaseen purevasti. Ikävä vain, että mainioiden biisien kuten Shoot The Runner jatkoksi, varsinkin loppupuolella kiekkoa, on eksynyt ikävän paljon keskinkertaista tavaraa. Niin tai näin, jos Kasabian ei ole vielä tuttu, kannattaa suhde aloittaa ensimmäisestä levystä. Jos se tippuu, ei Empirenkään hankinta harmita.