Dismal: Miele Dal Salice

Dreamcell11

Italialainen Dismal järjestää uudella pitkäsoitollaan kuulijoilleen äärimmäisen suuren, ja ainakin osalle heistä myös äärimmäisen miellyttävän yllätyksen. Aiemmin tummemman goottipohjaisen metallimusiikin parissa työskennellyt kokoonpano kun on heittäytynyt rohkeasti kokeellisemman ja huomattavasti henkisemmän musiikin maailmoihin.

Miele Dal Salice on enemmän kuin vain pelkkä albumi, se on huimapäinen sukellus ekspressionistiseen, kauneutta ihailevaan ja sitä alati ylistävään maailmaan. Tuon todellisuuden kirkkaat, mutta seesteiset sävyt hallitsevat sen jokaista hetkeä, vahvojen tunteiden kietoutuessa läpitunkemattoman usvan tavoin kuulijan ympärille. Tätä omalla kierolla tavallaan konstruktivistista universumia tutkitaan elokuvamaisten jaksojen ja lyhyempien väläysten keinoin. Hiljaa italiaksi puhuva naisääni toimii usein joko johdattajana tai eräänlaisena oppaana, hauraan kauniiden visioiden vaihtuessa silmänräpäyksessä barokkimaisen suureellisiin ja ylilyöytyihin massakohtauksiin, sekä päinvastoin.

Musiikin luoma labyrinttimainen limbo ja sen lapsenomaista luonnettava hillitsevien lakien puute tuntuukin aluksi miltei sietämättömältä, eikä tämän karnevaalimaisen todellisuuden käsittely ole millään tasolla helppoa. Niin äänen voimaan kuin hiljaisuudenkin valtaan vuorotellen uskova teos haastaa tutkijansa alati yhä uusiin seikkailuihin. Miele Dal Salice onkin tästä suunnasta katsottuna lopullinen haaste, äärimmäinen portti ja kaukaisin horisontti. Sen ihmeiden maailma jaksaa kiehtoa, koska ovi on aina kutsuvasti auki, mutta kun tuosta ovesta käy hajoavat normaaliuden säännöt vääjäämättömästi.

Miele Dal Salice on musiikkia, joka on taianomaisesti muntunut paljon enemmäksi kuin pelkkä musiikki. Se on tila johon pitää uskoa kuin magiaan, tai muuten sitä ei ole lainkaan olemassa. Dismal ei tule näillä keinoin saavuttamaan koskaan kultalevyä, mutta yhtye on kiistatta löytänyt jotain kultaakin kalliimpaa.