The Fratellis: Costello Music

Universal

Viime vuonna monissa maissa jo ilmestynyt The Fratellisin levy julkaistaan nyt myös vihdoin täällä perähikiällä. Bändistä on ehditty kohista jo etukäteen, sillä mm. allekirjoittanut oli täysin myyty, kun kuuli ensimmäistä kertaa In the City Unsigned 2005 -kokoelmalta löytyneen, täysin aseistariisuvan Creeping Up The Backstairs -kappaleen.

Potentiaali haistettiin myös levy-yhtiön sikariportaassa, sillä glasgowlainen bändi lennätettiin Amerikan pintaliitokeskukseen LA:hin tuottaja Tony Hofferin huomaan. Hoffer ei ole turha äijä, sillä hän on tuottanut mm. yhden viime vuoden parhaista levyistä, The Kooksin debyytin. Väittäisin kuitenkin, ettei Hoffer ei ollut tällä kertaa täysin nappivalinta. Nimittäin joko hän tai Kalifornian aurinko sulatti särmät pois näistä sateisen brittikaupungin pojista.

Tämän eron voi huomata jo Creeping Up The Backstairs -kappaleen Costello Musicille päätyneestä versiosta. Ei popissa mitään vikaa ole, mutta se on taitolaji ja Whistle For The Choirin soidessa alkavat jo korvat pulputa vaaleanpunaista kermavaahtoa. Chelsea Dagger on taas raivostuttava pubikansan laulatusbiisi, jonka laskelmoivuus on hävettävän ilmiselvää.

Jos tätä levyä kuuntelee kuitenkin ilman mitään ennakko-odotuksia, eikä omista levyarvostelijan rasittavaa luonnevikaa, niin helmikuun harmauteen Costello Music on loistavaa lääkettä. Mahtavat tempon vaihdokset, hienot melodiat ja ennen kaikkea kyky tehdä erittäin tarttuvia biisejä ovat tällä bändillä verissä. Harva trio saa tehtyä sellaisia napakymppejä kuten Henrietta, joka pistää jopa mustiin pukeuteen punkkariarvostelijan nirppanokan nyökkymään tahtiin. Jos tämä bändi ei toimi kesäfestareilla, ei mikään.