The Micragirls: Feeling Dizzy Honey?!

Bone Voyage

Kuopion garagekimmat eli The Micragirls on muutaman vuoden omaehtoisen tahkoamisen jälkeen siirtynyt ihan oikean levy-yhtiön talliin. Bone Voyagen suojissa on nyt julkaistu Micra-matskua ensi kertaa cd-muodossa. Feeling Dizzy Honey?! on kahden cd:n kokonaisuus uutta ja vanhaa materiaalia. Ensimmäinen levy sisältää tuoreita kappaleita, toinen kaksi vanhaa ep:tä. Paketin jakaminen kahdelle kiekolle on mainio juttu, sillä tyttöjen intensiivinen autotallirokkaus on parhaimmillaan pienemmissä annoksissa.

Aloitetaan kokonaisuuden läpikäyminen kakkoslevystä. Hienoina pikkuvinyyleinä jokunen vuosi takaperin julkaistut Primitive Homeorgan Blast ja Mind Twistin’ Weekend koostuvat kumpikin neljästä biisistä. Häpeilemättömän hillitöntä rokkausta ja rollausta vanhojen aikojen malliin sekä keikoilta tuttuja hittejä tyyliin My My Micraboy ja Saturday. Vaikka tämän levyn kappaleet ovat ensimmäistä kertaa saatavilla cd:llä, todellinen tyttöjen ystävä hankkii tietysti myös vinyylit. Seiskojen kannet ovat sen verran komeita, että pikkulevyt on ilo omistaa.

Ykkös-cd tarjoaa upouutta Micra-materiaalia kahdeksan biisin verran. Meininki on pääsääntöisesti ennallaan: suoraa rumpukomppia, simppeleitä urkutilkkeitä ja ärtsyjä vokaaleita. Let’s Go! on vielä melko yksinkertainen menopala mutta Queen of the Cavemen iskee jo ihan eri tavalla. Nasevalla synakuviolla starttaava runttaus on takuuvarma keikkasuosikki. Leave My Kitten Alone puolestaan ihastuttaa söpöillä ”miau”-taustalauluilla. Nimen albumille lainaava Lone Twister on hulvaton vero pyörryttävällä kertosäkeellään. Biisiä kuunnellessa suorastaan näkee tyttöjen fanien tanssivan isoissa kaarissa ympäri areenoita.

Tutunoloisen meiningin jälkeen vaelletaan uusiin maisemiin. Upea White Devil of the Yellowstone on elokuvallista länkkäritunnelmointia kuin suoraan jostain pienemmän budjetin inhorealistisesta spagettiwesternistä. Biisi on oiva osoitus siitä, että The Micragirls voi olla myös vakavampi ja musikaalisempi. Jos tytöt joskus tulevaisuudessa aikovat laajentaa musiikillista ilmaisuaan, Yellowstone olisi mieluinen suunta. Levyn vika biisi, yhteislaulu Go Go Gorilla, palauttaa taas takaisin tuttuun Micramaailmaan.

The Micragirls on hulvaton kolmikko, josta ei vain voi olla pitämättä. Pidemmän aikaa meininkiä seuranneena voi sanoa tyttöjen parantavan ajan kuluessa. Hehän ovat – Herra paratkoon! – oppineet soittamaan istrumenttejaan. Nähtäväksi jää miten bändi kehittyy. Luulenpa, että The Micragirlsillä on sen verran kuopiolaista jääräpäisyyttä verissä, ettei kolonna ihan heti hyydy.