Ísla on putkauttanut pihalle bändin omaa nimeä kantavan omakustanne-ep:n. Yhtye tarjoilee viiden biisin verran melodista, suomeksi laulettua voimapoppiaan.

Viiden biisin kokonaisuuden lyö riuskasti liikkeelle Aalto. Nopeasti nostattavaan kertosäkeeseen rullaava biisi on oikein mainio veto. Toinen biisi Paljon meitä aiemmin etenee tasatahtisemmin ja kepeämmän melodisesti. Rivers Cuomon laulamana tämäkin Ísla-biisi voisi olla pikkuhitti. Eikä tässäkään vikaa ole. Kertosäkeessä on oiva melodiakoukku. Kolmosena kuullaan Kunnes löydät minut, joka säkeistön puolesta soi hillitymmin. Kerto jyrää tuttuun tapaan ja biisin loppupuolella bändi yllättää kuulaalla syntikalla. Hu Die on virkistävämpi tapaus nopeampine tempoineen ja taputuksineen. Hieman aiempia vetoja mitäänsanomattomampi Kaukana kaikista herkistelee ep:n loppuun.

Musiikillisesti Íslalla on homma kohtuullisen ansiokkaasti hanskassa. Kitarat jurnuttavat kuin Jenkkilän uudemmilla voimapoppaajaserkuksilla konsanaan eikä muidenkaan istrumenttien toteutuksessa ole moitteen sijaa. Biisimateriaali on ehkä tässä vaiheessa uraa vielä hivenen hajutonta. Mistä Íslan siis erottaa? Markus Kaakisen laulusta, joka saattaa jakaa mielipiteitä. Jostain kummasta kumpuava teiniaspekti on syystä tai toisesta koko ajan laulussa läsnä. Vokaalit on hoidettu kyllä ihan mainiosti, joten lieneekö tässä kyseessä ihan rehellinen ”toinen äidistä, toinen tyttärestä” -tyyppinen asia. Hyviä koukkuja laulumelodioihin on kuitenkin viskottu aimo annos.

Ep on paikoin oikein mainio, mutta enempi tarttumapinta ei olisi pahitteeksi mikäli Ísla joskus siirtyy pitkäsoitollisten liigaan. Tästä on hyvä jatkaa taivallusta.