Julkaistu: 18.08.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
ISO/Columbia
David Bowie on tällä hetkellä yksi rock-maailman vetreimmistä dinosauruksista. Miehen jo pitkään laskusuuntainen ura sai 90-luvulla selkeästi uutta potkua, erityisesti mainion Hours-pitkäsoiton (1999) myötä. Myös aikanaan epäonnistuneiksi kokeiluiksi leimatuissa 1.Outside (1995) ja Earthling (1997)-levyissä oli puolensa, mutta vielä niiden keinotekoiseselta kalskahtaneessa maailmassa Bowie ei tuntunut täysin olevan kotonaan. Ensiksi mainitun industrialpoppi ja jälkimmäisen drum’n’bass-viritykset kuitattiin useissa yhteyksissä vanhan ukon epätoivoisiksi yritelmiksi kalastaa vallalla olevalla trendillä, vaikka molemmissa olikin selkeästi piilevää potentiaalia. Mielestäni yksi rock-kritiikin typerimmistä lainalaisuuksista on teilata uutta musiikillista suuntaa etsivät veteraanit, vain siksi että kyseessä sattuu olemaan pitkän linjan artisti. Kukapa haluaisi tehdä saman levyn uudestaan ja uudestaan, vaikka suuri yleisö sitä kovaan ääneen vaatisikin.
Äskeinen taisi mennä hieman kärjistämisen puolelle, onhan juuri Bowie tunnettu alati vaihtuvasta olemuksestaan ja soljuvasta poukkoilustaan eri tyylien viidakossa. Itse asiassa uusimmassa Bowie-tuotoksessa eniten hämmästyttääkin sen pienoinen samankaltaisuus Hours-levyn kanssa – nyt kameleonttimaisuudesta tunnettu artisti on vain lievästi tarkistuttanut soundiaan. Aivan kuin Bowie pitkästä aikaa tajuaisi jälleen olevansa oikeilla jäljillä, sillä parin vuosikymmentä kestäneestä hakuammunasta ei enää ole tietoakaan. Let’s face it, viimeisin oikeasti kulutusta kestävä levy ennen tätä uutta tulemista lienee vuoden 1980 Scary Monsters, sekin pitkälti Ashes To Ashes ja Up The Hill Backwards-biisien vuoksi.
Heathenilla on muutama kappale, jotka saattavat nousta aivan sinne klassisimpien Bowie-palojen joukkoon; Slip Awayssa on kaikuja aivan Space Oddity-ajoista asti kun taas 5.15 The Angels Have Gone muistuttaa kuulijoita siitä miten yksinkertaisista elementeistä voi rakentaa monisyistä äänitaidetta. Ennen kaikkea on kuitenkin mukava huomata että eräs kaikkien aikojen suosikkiartisteistani tekee yhä ajankohtaista ja koskettavaa musiikkia, joka ei yhtään kalpene menneen katalogin rinnalla.
Brittirokin suuri ja mahtava kameleontti, joka vaikutti musiikin maailmassa vuodesta 1962 asti aina kuolemaansa saakka.
Bowien uran käänteet ovat niin kimurantit että kiinnostuneiden kannattaa hankkia käsiinsä David Buckleyn kirjoittama hieno elämäkerta. Tärkeimmät levytykset: Hunky Dory (1971), Ziggy Stardust And The… (1972), Low (1977), ”Heroes” (1977), Scary Monsters (And Super Creeps) (1980), Earthling (1997), Heathen (2002) ja Blackstar (2016).
Linkki:
davidbowie.com
(Päivitetty 4.9.2018)
Kommenttien keskiarvo:
