Trinity MGC

Rehti melodinen heavy metal on se kivinen ja kiittämätön sarka, jota helsinkiläinen Trinity on lähtenyt debyyttijulkaisullaan työstämään. Lähinnä pääkaupunkiseudulla kunnon livebändiksi osoittautunut yhtye räsäyttää esikoisellaan ihmeteltäväksi kolme omaa raitaa, sekä pari suhteellisen turvallista lainavetäisyä. Motörheadin Ace Of Spades kulkeekin moitteetta, eikä Ramonesin Pet Sematarystakaan löydy moitteen sijaa, mutta eipä noista klassikoista toisaalta saada puristettua mitään uuttakaan irti. Parempi siis keskittyä bändin omaan tuotantoon.

Avausraitana tarjoiltava nimibiisi potkiikin heti kättelyssä aivan eri tavalla persuksille kuin lainat, etenkin kun hienon äänen omaava vokalisti Sami ”Texas” Ilvonen käyttää nyt mittavaa arsenaaliaan kunnolla hyödykseen. Menevän startin jälkeen tarjotaan vähän 90-luvun alternative heijastuksia, kun Calling kutoo perinteisistä teemoista ja uudemmista koristeista tummahkon kankaansa. Kyseinen suunta ei tosin tunnu oikein sopivan ryhmän tyyliin, eikä kipalekaan jaksa vakuuttaa loppuun saakka. Seuraavana kuultava Dragons Rule the Night hyppääkin sitten vuorostaan sumeilematta Iron Maidenin kyytiin, eikä vauhdikkaasta siivusta voi olla mitenkään nauttimatta, vaikka biisi kuulostaakin kiusallisen tutulta...

Trinity pärjää mainiosti omillaan, vaikka kolmen rallin kokoelmasta sitä punaista lankaa onkin vähän vaikea keksiä. Kovasti vokalistinsa varaan nojaava bändi omaa jo luonnetta, vaikka kehitystyötä onkin vielä runsaasti edessä. Levyn loppuun jätetyt lainat ovat lähinnä ihan-kivoja bonusraitoja.