Cheerleaders United: Motorcade City

Plastic Passion

Yhdistyneet cheerleaderit ovat hioneet kirskuvaa kitarapoppiaan kuulaammaksi ja entist� isomman kuuloiseksi. Kakkosalbumin soundi t�ytt�isi hetkitt�in stadionitkin. Levyn nimibiisi r�misee melkein kuin Detroitin autotalleissa konsanaan. Kotimainen autoteollisuus on kuitenkin kaukana Amerikan moottorikaupungin liukuhihnoista, eik� kouvolalaiskuusikko ole turhaan l�htenyt apinoimaan MC5:n retrorockia. Liukuhihnatuotannosta ei ole tietoakaan, sill� oma menopeli kulkee sen verran joutuisasti, ett� parempi vaan ajella sill�, vaikka albumi onkin t�ynn� viittauksia tai kevyit� lainauksia merkkins� populaarimusiikkiin j�tt�neisiin tekij�ihin. Esimerkiksi Motown Punks yhdistelee onnistuneesti Motownin 60-luvun hittisoundia ja The Clashin keinuvaa punk-poljentoa. Vaikka kyseess� onkin vasta yhtyeen toinen kokopitk�, eiv�t tekij�t ole en�� mit��n teinipoikia, vaan cheerleadereiden taustalta l�ytyy sellaisia b�ndej�, kuten Loose Prick ja Going Public, joiden juuret ulottuvat 70-luvun lopulle.

Heart Of Stone helisee akustisesti huuliharpun johdattelemana, mutta sit� seuraava Ghost To Ghost olisi rumpukoneestaan huolimatta kaivannut rohkeampaa irtiottoa erottuakseen. Kolmannen hitaan Ghost Town Bluesin pelastaa hyv�ll� tavalla pahalta kuulostava rupinen kitarasoolo. Sanoituksista voi ajankuluksi bongailla viittauksia klassikkobiiseihin, kuten Heart Of Gold (Neil Young), Across The 110th Street (Bobby Womack) ja Lover�s Rock (The Clash vai olisiko kyseess� Saden Lovers Rock -albumi). Kappaleidensa kirjosta huolimatta Cheerleaders Unitedin kitarapop kaipaisi lis�� sit� samaa kiihkeytt�, mit� debyyttialbumilla Heartbreak Satellites oli riitt�miin, sill� hetkitt�in yhtye kuulostaa vain ihan kivalta. Onneksi vain hetkitt�in.