Columbus Circle: Sinister Rhymes

Suomalaiset bändit osallistuvat entistä aktiivisemmin erilaisiin bändikisoihin. Omaa tuotosta halutaan asettaa koetukselle ja löytää mahdollisen menestymisen kautta julkaisukanavia ja tottakai uusia faneja. Maailman suurin tällainen kisailu on nimeltään Emergenza, johon helsinkiläinen Columbus Circle osallistui vuonna 2006 sijoittuen Suomen finaalin kolmanneksi. Nyt yhtye julkaisee heti vuoden aluksi pitkäsoiton eli vauhdilla ollaan menossa kohti isompia ympyröitä.

Äijäviisikko sekoittelee omien sanojensa mukaan hard rockissaan 60-lukuista utua 70-luvun grooveen, 80-lukuisiin sävyihin ja 90-lukuiseen maanläheisyyteen. Lopputuloksena on menevää, mutta kiireettömän oloista, kohtuullisen raskasta ja tummaa rokkia, jossa rytmiryhmä etenee isolla groovella, kitarat milloin näppäilevät pehmeästi milloin ampaisevat säröllä ja laulaja Arto Pasasen tulkinnassa paistaa kiitettävän kevyen mahtipontinen Zeppelin-psykedelia. Kappaleissa kaihoisat näppäilyt saattavat vaihtaa kesken kaiken säröjuoksutukseen ja laskea sieltä jälleen hämyilyyn. Kuvitelkaa äijäriffittelyä enemmän tötsyn kuin kaljan voimalla, voitte päästä lähelle yhtyeen ideaa.

Yhtye onnistuu olemaan samaan aikaan Deep Purplemaisesti hevahtavan raskas, psykedeelisen hämyinen ja suoraviivaisen melodinen. Niinpä Sinister Rhymes onnistuu lievästä yksi-ilmeisyydestään huolimatta olemaan melkoisen viihdyttävä levykokonaisuus.