Julkaistu: 17.01.2007
Arvostelija: Mikko Heimola

Progressiivinen, polveileva rock on aika in nyt, etenkin jos siin� on v�h�n metallia mukana. Ei silti haittaa, ett� turhan melun ohella saadaan villojakin. Dramatunerin Signal-ep on py�rinyt soittimessani nyt muutamia kymmeni� kertoja, ja se vain paranee kerta kerralta. Tool-s�vyj� t�ss� toki kuulee, mik� tuskin yll�tt�� ket��n, ja ehk� v�h�n Mars Voltaakin, mutta siin� miss� n�m� b�ndit ovat l�hteneet harhailemaan jo postrockin suuntaan, luottaa Dramatuner perinteiseen proge-ilmaisuun. Eik� turhaan: pelk�st��n kahdella kitaralla, bassolla ja rummuilla jyyst�enkin saadaan aika moniulotteisia biisej�, kun niit� ei j�tet� yhden soittajan kuljetettavaksi, vaan kaikilla on koko ajan aktiivinen rooli. Kilpasooloilua t�m� ei silti ole, vaan kaikki puhaltavat yhteen hiileen, ja etenkin syntyv� rytmipohja on mit� herkullisin. Pid�n erityisesti biisien kaikkea muuta kuin selkeist� rakenteista. Varsinaisia kertos�keit� ei ole, ja vaikka tietyt teemat kyll� toistuvat, seuraa niit� yleens� jokin yll�tt�v� uusi kuvio. Paras esimerkki on avausraita Signal, joka saa eritt�in hienon lopetuksen viipyilev�st� trumpettimelodiasta. Kakkosbiisi Absent on niin luonteva jatko ensimm�iselle, ett� vaihdos menee monella kuuntelulla huomaamatta. Sen valtteja ovat sek� kiekon paras laulusuoritus ett� tehokkaasti p��h�n j��v� puhdas kitaramelodia. Yli seitsenminuuttinen p��t�s Pigeon Feeder, erottuu kahdesta muusta biisist� hienoisesti metallisemmalla otteella. Siin� on toisaalta enemm�n melodista iskevyytt� ja suoraa paahtoa kuin edellisiss�, mutta samalla se on niit� tavanomaisempi, eiv�tk� yhtyeen omimmat aseet p��se siin� oikeuksiinsa yht� hyvin. Hiukan Opethia, ehk�? Totean silti sen t�ydent�v�n hyvin t�m�n pienoisteoksen. Kyll� Suomeen uusi Kingston Wall mahtuisi.




Kotimainen perinteist� progea soittava yhtye.
Kotisivut: www.dramatuner.com
(P�ivitetty 17.01.2007)
Kommenttien keskiarvo:



