Dramatuner: Signal (EP)

Progressiivinen, polveileva rock on aika in nyt, etenkin jos siinä on vähän metallia mukana. Ei silti haittaa, että turhan melun ohella saadaan villojakin. Dramatunerin Signal-ep on pyörinyt soittimessani nyt muutamia kymmeniä kertoja, ja se vain paranee kerta kerralta. Tool-sävyjä tässä toki kuulee, mikä tuskin yllättää ketään, ja ehkä vähän Mars Voltaakin, mutta siinä missä nämä bändit ovat lähteneet harhailemaan jo postrockin suuntaan, luottaa Dramatuner perinteiseen proge-ilmaisuun. Eikä turhaan: pelkästään kahdella kitaralla, bassolla ja rummuilla jyystäenkin saadaan aika moniulotteisia biisejä, kun niitä ei jätetä yhden soittajan kuljetettavaksi, vaan kaikilla on koko ajan aktiivinen rooli. Kilpasooloilua tämä ei silti ole, vaan kaikki puhaltavat yhteen hiileen, ja etenkin syntyvä rytmipohja on mitä herkullisin. Pidän erityisesti biisien kaikkea muuta kuin selkeistä rakenteista. Varsinaisia kertosäkeitä ei ole, ja vaikka tietyt teemat kyllä toistuvat, seuraa niitä yleensä jokin yllättävä uusi kuvio. Paras esimerkki on avausraita Signal, joka saa erittäin hienon lopetuksen viipyilevästä trumpettimelodiasta. Kakkosbiisi Absent on niin luonteva jatko ensimmäiselle, että vaihdos menee monella kuuntelulla huomaamatta. Sen valtteja ovat sekä kiekon paras laulusuoritus että tehokkaasti päähän jäävä puhdas kitaramelodia. Yli seitsenminuuttinen päätös Pigeon Feeder, erottuu kahdesta muusta biisistä hienoisesti metallisemmalla otteella. Siinä on toisaalta enemmän melodista iskevyyttä ja suoraa paahtoa kuin edellisissä, mutta samalla se on niitä tavanomaisempi, eivätkä yhtyeen omimmat aseet pääse siinä oikeuksiinsa yhtä hyvin. Hiukan Opethia, ehkä? Totean silti sen täydentävän hyvin tämän pienoisteoksen. Kyllä Suomeen uusi Kingston Wall mahtuisi.

Kommenttien keskiarvo:

walrus kommentoi 26.01.2007:

Pisteet:

Suomessa on hämmästyttävän paljon BU-bändejä, jotka tekevät loistavaa musiikkia. Hutturadioasemien huttusoittolistoilla ko. bändit tietenkin loistavat vain poissaolollaan. Kärjistäen voi sanoa, että noita soittolistoja kuuntelevat ihmiset haluavat kuulla sen saman biisin uudestaan ja uudestaan, vain erinimisten ja -näköisten esittäjien vetämänä. Hutun sijaan oikeasti hyvää musiikkia tekeviä indie-bändejä löytyy mm. New Music Communityn piiristä useitakin ja muualta ympäri Suomen. Vaikka Dramatuner ei ehkä luontevasti istu indie-käsitteen alle, sen musiikki on vaihtoehtomusiikkia - ei poppia, ei rockia, ei progea, ei metallia vaan niitä kaikkia. Jep, Tool on kyllä läsnä; toisaalta tulee hetkittäin mieleen tuolta BU-osastolta vaikka sellainen pumppu kuin Employee Of The Month, jonka soundi toki on toisenlainen ja ulosanti paljon pelkistetympi, mutta musiikki yhtä levottoman koukeroista ja laulumelodiat liikkuvat samalla tavalla kuin Dramatunerilla. Hienoa tavaraa, hieno uusi tuttavuus!