Julkaistu: 11.08.2002
Arvostelija: Teemu Jokelainen
Omakustanne.
Hyvinkääläisen Juha Immosen uusin bändiviritys ottaa miehen aikaisemmista produktioista aimo askeleen ammattimaisuuteen. Samalla tyyli on muuttunut hivenen rankemmaksi. Jos levy pitää osettaa johonkin skeneen niin kai se sitten on se action rock ja hieman glamrock vaikutetta löytyy myös. Ainakin vauhtia ja paahtoa piisaa joka raidalle. Lähimpänä mieleen tulee ehkä Ruotsin Hardcore Superstars.
Demoksi tuotanto on kovaa luokkaa, mutta vielä jää varaa petrata varsinaiselle esikoislevylle. Immosen laulu on myös kehittynyt ja nykyään hän uskaltaa pistää peliin myös rajua tulkintaa. Biisien rakenne on pääosin hyvä ja ne tarjoaa kuulijalle hyviä hengähdystaukoja kitararypistysten väliin. Lyriikat ovat itsetarkoituksellisen rajuja, joka onkin ehkä levyn pahin kompastuskivi. Rajuus menee jo ehkä huumorin puolelle. Toinen pieni ongelma on se, että levy ei tarjoa juuri mitään uutta skeneen. Kappaleet kuulostavat jo moneen kertaan kuulluilta ja pieni hengettömyys ehkä vaivaa. Onkohan koko bändi mukana yhtä kovalla sykkeellä kuin laulaja. Kuitenkin kehityskelpoinen bändi. Toivottavasti nimi jää vain vitsiksi, sillä tämäntyypiselle musiikille on kyllä markkinoita.
Erityismaininnan ansaitsevat hienot kannet, joiden desing on kaapattu suoraan Jack Daniels-etiketistä. Näppärä idea. Jos vielä kansista löytyisi tekijätietojen ja biisien sanojen lisäksi yhteystiedot niin olisi asiat todella hyvin.
