Julkaistu: 25.12.2006
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Jos oli parivuotiaan lappeenrantalaisen voimatrion edellinen näyte sekoitus 60-lukuista psykedeliaa, energistä hard rockia, menevää bluesia ja poppia, on tällä viiden biisin omakustanteella linjaa vedetty selkeästi raskaammille urille. Tai sellaisen vaikutelman ainakin aluksi saa… Kaikki mainitut toki kuuluvat edelleen, mutta raskasvireinen jyrä ja tummanpuhuva rymistelyblues ovat ainakin levyn alkupuolella vahvistaneet asemiaan pop-elementtien kustannuksella. Psykedeliassa leijutaan myös, mutta hienovaraisesti ja melankolisesti.
When I See You Go It Hits Me Like A Hammer jysäyttää samantein juoksevilla lyömillä, rosoisella bassolla ja äärimmäisen särisevällä kitaragroovella tiskiin hikisen rockbluesin. Timon laulu vaihtelee vakavanaamaisesta tarinoinnista ihan falsettiin asti, pysyen toki pääasiassa raskauteen sopivan hartaana. Vaikka kitara lähtee välillä tiluttelemaankin, on raskaan puksuttava poljento alkulevyn avain – juoksevuus ja tukkaa heittävä huulimutruisuus kohtaavatkin levyllä melkoisen oivalla tavalla. Likaista ja melkoisen pahaenteistä bluesrockia.
Mutta sitten menee kaava ihan uusiksi. Kevyempi puoli nostaa päätään Astronautilla, joka kaihoisan ilmavine säkeineen leijailee siellä psykedeliassa vaikkakin mollivoittoisesti niin ilman sen suurempia murheita. Love Stares Blind lähtee jälleen jyräämään, muttei ihan yhtä synkästi kuin alussa. Hommassa on toki pahapäisyyttä, mutta myös toimivaa mahtipontta. Sekä rutkasti happoa… Hienovaraisesta Salvationista tulee jonkin kiemuran kautta mieleen jopa Stairway To Heavenin henkinen Led Zeppelin. Ja tämä on siis kehu.
Lappeenrannassa vuonna 2004 perustettu voimatrio soittaa eläväistä rockia, jossa maistuu 60-lukuinen psykedelia, popin kepeys, hard rockin energia ja menevä bluesrock.
Kotisivut: www.sweetmoses.net
(Päivitetty 31.01.2008)