Big Beat

60-lukuisen äänimaailman ja estetiikan nimeen vannova kroatialainen instrumentaalibändi kuulostaa varsin epätodennäköiseltä menestyjältä. The Bambi Molesters on tässä kuitenkin onnistunut, vaikka asiaa ovat toki auttaneet useat yhtyeen faneiksi tunnustautuneet rokkarit, nimekkäimpänä tälläkin levyllä kitaroiva R.E.M.- mies Peter Buck. Lisää vetoapua on tuonut ahkera Euroopan kiertäminen ja oikeiden kontaktien löytäminen, sillä sanan leviäminen (=lue internet) harrastajien keskuudessa on yhä alakulttuurien paras markkinointikanava.

Sonic Bulletsin yhteneväisyydet vaikkapa Laika & The Cosmonautsin tuotantoon ovat helposti nähtävissä, erityisesti Bubble Bath ja Bombora-tyyppisissä iloitteluissa. Jos jälkiä seurataan hieman kauemmas ajassa, ei Dick Dalen murhaavan surf-kitaran vaikutusta voi tietenkään unohtaa - ovathan Adrianmeren hiekkarannatkin kuin Kaliforniassa konsanaan. Vakavoituessaan Bambit työstävät muutamaa astetta synkempää sarkaa kuin edellä mainitut nimet ja se mielestäni bändille paremmin sopiikin. Mainiona esimerkkinä The Walkabouts-yhtyeen Chris Eckmanin hyytävästi esittämä Ice & Pinewood Trees. Maahamme kotiutunut argentiino, Eduardo Martinez pääsee Sonic Bulletsilla myös kertaalleen ääneen. Vastoin odotuksia, Speedon vierailuhetki ei olekaan räävitöntä rokin räimettä, vaan rauhallinen sekoitus latinalaista tunnelmaa ja rautalankaa.

Kiistämättömän tyylitajuisesta kitaroinnista huolimatta vokalistien väliset aukot jäävät levyllä auttamatta paitsioon – ilman todellisia ykkösluokan melodioita tai mielenkiintoisia soundikokeiluja instrumentaali-bändin lyömäaseet ovat vähissä. Eckmanin kaltaisen pimeyden tenorin pestaaminen varmasti toimisi, toinen vaihtoehto voisi olla The Hypnomenin Andromeda Airportin kaltaisen, rajoja ja genrelokeroita rikkovan synteesin muovaaminen. Siihen The Bambi Molesters ei vielä ole valmis.