Levyarvio

Eri esittäjiä: Synkkien laulujen maa

Julkaistu: 17.12.2006
Arvostelija: Mikko Heimola

Universal

Joskus levy-yhtiöille vierii kultamunia suoraan syliin. Kokoelmalevy Synkkien laulujen maa on Helsingin Sanomien huomiota saaneen artikkelisarjan lapsi, ja näinollen levy on saanut jo ennen syntyään valtavasti media-aikaa. Ei siis ihme, että se on myynyt jo nyt kultaa.

Levyä voisi haukkua suoralta kädeltä kehnoksi, mutta kuten tällaisilla yleensä, sen anti on kirjava. Ennemmin tekee mieli tarttua kahteen tuotantotiimin tekemään ratkaisuun. Ensinnä, nyt kun Suomessa on opittu itseironisoimaan minäkuvaamme synkkämielisenä kansana (mistä Hesarin äänestyskin on yksi merkki), on uuvuttavaa, että tällä levyllä vellotaan synkkyydessä ilman huumorin häivää - vaikka ainakin yhdessä alkuperäiskappaleessakin on ollut pilkettä silmäkulmassa. Ainoa piristävä poikkeus on Kari Tapion Lumi teki enkelin eteiseen, josta suomikantrisävyt ja Tapion rauhallisen luennoiva tulkinta tekevät suorastaan leppoisan kappaleen.

Toinen ratkaisu, jota moitin, on artistien ja kappaleiden tylsä ja turvallinen parittaminen, missä on hukattu suuri potentiaali aidosti mielenkiintoiseen levyyn. Kuten eräs ystäväni huomautti, olisi ollut kovin kiinnostavaa kuulla, miten Kari Tapio tulkitsisi Maria Magdalenan. Tai Ville Valon goottirockisti vetämä Lumi teki enkelin eteiseen. Kun tällaiset tilaisuudet on jätetty käyttämättä, on saatekirjeen väite "genre-rajojen uskaliaasta rikkomisesta" vähän säälittävä.

Yhtäkaikki, levyltä löytyy joitakin mukiinmeneviä vetoja. Paula Vesalan ja Mira Luotin Maria Magdalena - mitä yllätyksettömin valinta - on sikäli tarpeellinen veto, että Mana Manan alkuperäistä vaivaa liiallinen raskaus ja tukkoisuus. Nyt taustayhtyeen soitossa on tarpeellista ilmavuutta. Tuomari Nurmio "nurmioi" levyllä peräti kaksi kappaletta viime vuosina tutuksi tulleella tyylillään, ja Yksinäisen tai Elämän valttikortit jonain versiona kuullut osaa varmasti mielessään kuvitella, millaisia niistä on hänen käsittelyssään tullut. Jälkimmäinen on silti "ihan kiva". Siiri Nordinin hentoääninen Oi mutsi mutsi saa sympatiani, mutta Katri Ylanderin Joutsenlaulu alleviivaa sitä, että kaunis ääni ei ole vielä sama asia kuin tulkinta. Alkuperäisen ylilyövyyttä on selvästi haluttu tässä välttää, mutta jäljelle on jäänyt vain ideattomuus. Sama pätee turhan moneen muuhunkin levyn kappaleeseen.

Lukukertoja: 6737

Rekisteröidy niin voit kommentoida levyä

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:

Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.

Mitkä kommentit tullaan poistamaan:

Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).

Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet: Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
 <a> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>