Grendel: Lost Beyond Retrieval

Helsinkiläinen melankolista rock-metallia soittava Grendel päätyi lopulta julkaisemaan debyyttialbuinsa omakustannepohjalta, kun sopivaa yhteistyökumppania ei musiikkimarkkinoilta sitten löytynyt. Tähän ratkaisuun päätymistä voi pitää pienenä yllätyksenä, sillä tokihan Grendel olisi löytänyt kodin myös jonkun pienemmän levy-yhtiön tallista? Ainakin niin voisi helposti kuvitella, kun kuuntelee Lost Beyond Retrievalin läpi muutamaan kertaan. Vuoden 2005 jälkimmäisellä puoliskolla Sonic Pump studioilla äänitetty albumi kun osoittaa kiistatta, että ryhmällä on niin näkemystä, kuin myös kykyä toteuttaa kunnianhimoisia ideoitaan.

Kuusimiehistä helsinkiläisryhmää on verrattu useaan otteeseen nyttemmin jo edesmenneeseen Sentencediin sekä Charoniin, nähtävästi suurimmaksi osaksi vokalisti Mikko Virtasen ansiosta. Herran tumman tenhoava ääni muistuttaakin tietyllä tavalla pohjoisen miesten vastaavai, mutta muuten Grendel liikkuu mielestäni selvästi eri vesillä kuin em. orkesterit. Jykevästi eteenpäin jyrääviä biisejä vahvistetaan toki raskaammilla metallirakenteilla, mutta pohjimmiltaan kyseessä on silti ennemminkin suorasukainen räyhärockryhmä kuin mikään metallikomppania. Perusasiat ovat Grendelin leirissä kunnossa, sillä niin soittopuoli kuin sounditkin vastaavat alan standardeja. Kahden kitaran ja koskettimien keskinäinen dynamiikka toimii suurimmaksi osaksi moitteetta ja vaikka ottaakin hetken aikaa tottua Virtasen lauluun sekä ilmaisutyyliin, asettuu myös tuo merkittävä tekijä suhteellisen nopeasti paikoilleen.

Grendelin todelliseksi ongelmaksi nouseekin lopulta kokonaisuuden lievä tasapaksuus, sillä levy ei kykene nousemaan osiensa summan yläpuolelle. Potentiaalia tuntuisi riittävän, mutta ainakaan vielä kaikkia tehoja ei ole puristettu ulos koneesta. Pitää silti muistaa myös se, että äänityksistä on ehtinyt kulua jo reilu vuosi, minkä takia tilanne saattaa tätä nykyä olla tyystin toinen. Näinollen tulevalta voi – ja pitääkin – odottaa jo reilusti tätä enemmän.