Julkaistu: 07.08.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
Parlophone
Gorillaz-projektin osoittauduttua huikeaksi sukseeksi, on markkinoille syydetty myös pitkäsoiton dub-versio, jolla kynsiään pääsee näyttämään laaja vierailijoiden joukko. Ensi alkuun pelkältä rahastukselta haiskahtanut levy on kuitenkin ihan maittava välipala, sillä kirjavasta tasostaan huolimatta Laika Come Homelta löytyy muutamia oivaltavia remiksauksia.
Dub-puristeille Spacemonkeyzin kaltaiset populistit ovat kuin punainen vaate härälle, erityisesti kun useampi levyn vokalisteista tunnetaan aivan muunlaisen musiikin parista. Esim. Talking Headsin Tina Weymouth tai Cibo Matton Miho Hatori eivät suoranaisesti yhdisty dub-perinteisiin, vaikka molemmat ennakkoluulottomasti musiikkia tehneissä yhtyeissä uransa loivatkin. Kenties juuri tästä johtuen Weymouthin ja Hatorin yhdessä esittämästä 19/2000 – Jungle Fresh-biisistä paistaa tietynlainen lapsekas innostuminen ja palava kokeilunhalu uuden löytämiseen.
Tunnetuista reggae-nimistä Spacemonkeyzin palvelukseen on pestattu konkarit U Brown ja Earl 16, joista ensiksi mainittu laskettelee varsin perinteikkään rubbadub-luennan Slow Countrystä, kun taas jälkimmäisen tahdit juontavat pulssinsa jostain Lee Perryn 70-lukuiselta mentaalitripiltä. Alkuperäisestä Tomorrow Comes Today-hitistä ei tässä versiossa näy jälkeäkään.
Hieman yllättävästi levyn krediiteistä ei löydy juuri tämän kaltaisiin produktioihin erikoistunutta Adrian Sherwoodia, joka on ottanut tehtäväkseen sukkuloida sillanrakentajana pop-ja dub-kulttuurien leikkauspisteessä. Ilman Sherwoodiakin Laika Come Home ottaa paikkansa Primal Screamin Echo Dekin ja Mad Professorin Massive Attack-käännökseen No Protectionin vierellä, joiden ylvääseen ja paikoitellen jopa synkkään dubbailuun levy ei aivan tosin yllä. Astetta kevyempänä se puolestaan soveltuu mainiosti kesäisen ulkoilmaoleskelun taustalle.
