Julkaistu: 05.12.2006
Arvostelija: Marko Ylitalo
Punos Sound
Tamperelaiset postrockarit painuivat viime vuoden toukokuussa kesämökille Aurejärven rannalle Kuruun nauhoittelemaan improvisointisessioitaan, ja lopputulos on lähtökohtien asettamia ennakkoluuloja paljon kelpoisampi. Narulle ei ole tarttunut pelkästään päämäärätöntä hapuilua, vaikka sitäkin varmasti kahdeksan tunnin nauhoihin mahtui. Jälkituotannossa on kuitenkin oltu skarppina ja Aure on saatu puristettua vajaaseen 40 minuuttiin. Rönsyjä ja ryhtiä on juuri sopivassa suhteessa, jotta mielenkiinto säilyy yllä.
Viimevuotiseen Lies, Sanctions and Cruise Missiles -levyyn verrattuna Plain Fade kuulostaa Aureella lähes eri bändiltä, vaikka debyyttikin luokiteltiin ehdaksi post-rockiksi. Metallibändinä aloittanut yhtye tarpoi debyytillään vielä synkissä ääniaalloissa, mutta Aureesta huokuu positiivisempi lähestymistapa. Yhtye liikkuu kokeellisista äänikollaaseista ambienttiin hissutteluun. Ihmisääntäkin käytetään, mutta sanoja ei. Usein improvisoitu metelöinti toimii paremmin lavalla kuin levyllä, mutta Plain Fade on saanut kasaan toimivan kokonaisuuden.
Tamperelaisyhtye maalailee dramaattisesti uneliaasta melankoliasta raivokkaaseen kitaravalliin vaihtelevaa musiikkimatkaa, jota maustetaan perinteisiä bändisoittimia vahvistavilla selloilla, harpuilla ja sämpleillä.
Linkki:
plainfade.com
(Päivitetty 16.4.2011)