Winterborn: Cold Reality

Studio57

Winterborn ilmoittautuu tämän talven “mustaksi hevoseksi” melodisen heavy metallin alati kiristyvään kisaan. Kokkolasta kotoisin oleva ryhmä läväyttää sanojensa takeeksi tiskiin vielä debyyttilevyn, joka suorastaan pursuaa perinteistä heavya. Kaiken lisäksi tämä metallirykmentti on piakkoin lähdössä viiden maan kiertueelle germaanijumalatar Doron sekä Benedictumin kanssa. Ei vähä mitään.

Cold Realityn maailmaan ei ole vaikea päästä sisälle, sillä Winterborn pelaa jo vähintäänkin tuhannesta muusta metallilevystä tutuilla palikoilla. Ensinnäkin Teemu Koskelan kantava ääni on kuin tehty tällaista musiikkia varten, herra kun sopisi vaikkapa takavuosien Rainbown mikin varteen – mikä ei ole muuten ihan vähän sanottu. Pasi Vapolan kitarointi ja Jukka Hännisen koskettimet ovat myös paljon vartijoina, eikä tälläkään saralla tarvitse pettyä. Vaikka suorituksissa maistuukin rutiini ja varman päälle pelaaminen, pystytään tuttuja elementtejä kierrättämään riittävän tehokkaasti. Basisti Janne Suvanto ja rumpali Rami Heikkilä hoitavat niinikään osuutensa kunnialla.

Tekninen puoli on siis kuosissa, mutta taiteellisella saralla oltaisiin kaivattu lisää siviilirohkeutta. Esimerkiksi Last Train to Hell rutistaa ansiokkaasti metallia ryppyyn, yli kymmenminuuttinen On the Edge of Eternity mammutti kelpaisi varmasti Dream Theaterillekin ja In My Dreams tunnelmoi suorastaan herttaisesti, mutta väitän että bändiltä löytyisi rahkeita vielä paljon omaleimaisempaankin toimintaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on vasta ryhmän esikoinen, minkä takia bändi saa vielä paljon anteeksi. Cold Reality käy kelpo avauksesta, eikä ole lainkaan vaikeata kuvitella, etteikö tällainen perinteinen melometallointi uppoaisi Keski-Eurooppalaiseen väkeen kuin miekka lohikäärmeen kaulaan.