Julkaistu: 30.11.2006
Arvostelija: Mika Roth
Major Label Industries
Portugalilainen doom-orkesteri Process Of Guilt on kelpo vedossa tyylikkäällä debyyttipitkäsoitollaan. Renounce antaa kellon raksuttaa kokonaista 66 minuuttia, ennen kuin hiljaisuus valtaa viimein alan alakuloisilta tunnelmilta. Tuon kuudenkymmenenkuuden aikayksikön aikana nelihenkinen ryhmä nostattaa kuulijoidensa ihmeteltäväksi toinen toistaan monumentaalisempia järkäleitä, joiden synkissä kyljissä riittää tarttumapintaa.
Motionless ja Becoming Light muodostavat yhdessä aloituksen, jossa käydään lävitse koko perinteisen doom-levyn tunneskaala. Hiljaisesta raivosta vihaksi yltyvä mustuus saa vastaansa lohduttoman surun, sekä tästä kumpuavan kauniimman kaihon. Jälkimmäisen pienoisteoksen aalloista löytyy myös jonkun verran lohtua, jonka avulla raskasta taivalta pystyy taas jatkamaan. Kolmantena soiva Fragments koettelee vuorostaan useampaankin otteeseen doomin nopeusrajoituksia, sillä elävimmissä kohdissa kipaleen tempo lähentelee jo perinteistä melodista metallia. Pieni vaihtelu onkin paikallaan sillä tästä eteenpäin meno on, lyhyitä kliimakseja lukuunottamatta, vain yhtä massiivista hautajaismarssia. Jälkimmäisen puoliskon kymmenminuuttisista mammuteista eniten edukseen erottuu Crawl, jossa eri elementtejä yhdistellään rahdun kokeilevammin.
Renounce pyrkii rakentamaan katedraalinsa hienostuneesti ja yksityiskohtia painottaen. Metallinen, lyijynraskas ja kitaravoittoinen lähestymistapa ei turvaudu missään vaiheessa koskettimiin, minkä ansiosta yhtye on enemmänkin sukua varhaiselle Paradise Lostille ja Katatonialle, kuin esimerkiksi My Dying Bridelle. Doom saattaakin olla tälle orkesterille vain alkupiste, josta ryhmän tie voi johtaa, esikuviensa tavoin, vielä vaikka mihin.
Portugalilainen doom-orkesteri, jonka tuomio rakentuu kitara-laulu-rummut-basso pohjalle. Ei koskettimia, ei naislaulua taustalla, ei toivoa.
Kotisivut: www.processofguilt.com
(Päivitetty 30.11.2006)