Adiastasia: Life War

Bombworks

On niitä klooneja toki ennenkin kuultu, mutta Adiastasia onnistuu hämmentämään allekirjoittaneen lähestulkoon täydellisesti omalla suorituksellaan. Faktat kertovat että kyseessä on brasilialainen yhtye, mutta mikäli pitäisi luottaa ainoastaan korviinsa voisi vaikka vannoa, että studiossa on vieraillut hyvä lauma Gamma Rayn ja Helloweenin jäppisiä.

Life War alkaa lyhyellä Guerra Della Villa insturmentaalilla/introlla, jossa miekat kalisevat ja koskettimet kohottavat tunnelmaa kohti väistämätöntä alkuräjähdystä. Tuttua kenties jostakin? Odottakaapas vaan kun Jeff Winner avaa suunsa ja päästä ilmoille ensimmäisen Michael Kiske / Kai Hansen kiljaisunsa. Ei hemmetti, tämä kopiohan vaikuttaa aidommalta kuin alkuperäinen, eivätkä yhteneväisyydet jää todellakaan tähän. Musiikki kuulostaa alusta loppuun saakka, jokaista pientä yksityiskohtaakin myöten, juuri siltä miltä esikuvatkin – jopa soundit seuraavat orjallisesti alkuperäisiä teoksia. Keeper of the Seven Keys kiekot on kuunneltu tarkkaan läpi, samoin kuin Hansenin myöhemmät vaiheet. Adiastasian onneksi ryhmä pystyy sentään luomaan muutaman nätisti eteenpäin rymistelevän kakkosluokan viisun, joiden ansiosta yritys ei kaadu aivan rähmälleen. Myös Winnerin laulu on nautittavaa kuultavaa ja herran palkeissa riittää niin ärhäkkää voimaa kuin tarvittavaa herkkyyttäkin, kun on aika tulkita pakahduttavampia tuntoja.

Laina on aina laina – vaikka kyseessä olisi kuinka ammattitaitoinen ja juuriaan puolustava tuotos – eikä näin suoralla kopionnilla pääse kovinkaan pitkälle. Adiastasia osaa kyllä asiansa ja mikäli se oma polku joskus tulevaisuudessa vain löytyy, saattaa bändi päästä vielä vaikka mihin. Tällaisenaan se on kuitenkin vain pelkkä festivaalien tribuuttiteltan piristysruiske, eikä isommille estradeille ole mitään asiaa. Kiekkoa voi täysin varauksetta suositella ainoastaan powermetal fanaatikoille, joiden mielestä Helloween ja Gamma Ray ovat julkaisseet turhan harvoin levyjä.