Fairyland: The Fall of an Empire

Napalm Records

Eip� tainnut J.R.R. Tolkien arvata sormus-trilogiaa ty�st�ess��n, ett� h�nen ty�ns� vaikutus tulisi olemaan lopulta niin valtava ja merkityksellinen niin monille. Ensin Keski-Maa innosti kokonaista kirjailijoiden sukupolvea, mink� ansiosta ns. fantasia-maailmat ja kaikki niihin liittyv� kaupallinen toiminta (mik� ei ole lainkaan v�h�ist�) el�� t�t� nyky� paksusti. Suurenkin kirjahyllyn voi vaivatta t�ytt�� aiheesta ja sen vierest� luodulla materiaalilla, netiss� voi pelata vaikka koko el�m�ns� miekka & magia maailmoissa seikkaillen, eik� musiikkikaan tuota ongelmaa.

Fairyland on er�s niist� yhtyeist�, jotka ovat �valinneet puolekseen� N�menorin, haltioiden ja valon maailmat. T�m� tahtoo tietysti sanoa sit�, ett� Fairylandin musiikki on uskomattoman pomp��si� ja kiilt�v�� sankarimetallia, jossa lauletaan useimmiten kovaa ja niin korkealta kuin vain pystyt��n. Mittavimmissa kohdissa valkokaapuinen kuoro kajauttaa taustalta viel� t�yslaidallisen valoa & energiaa, mink� pit�isi n�ht�v�sti luoda mielikuvia loistavassa auringossa s�ikehtiv�st� uljaasta ritariporukasta sek� sankarillisista hetkist�. Huoh. Jos meinaatte sivakoida n�ill� laduilla, niin kuunnelkaan ne Stratovariuksenne ja Rhapsodynne edes v�h�n paremmin ensi kerralla... N�it� jo valmiiksi ontuvia s�veltaiteen teoksia on rampautettu viel� entisest��n sovituksilla, jotka onnistuvat lakaisemaan piiloon miltei t�ydellisesti ne harvat onnistuneetkin hetket.

Mik�li keskittyisi vain teksteihin t�st� saattaisi selvit� melkein naarmuitta, mutta koska mielikuvituksetonta tuplabasari puuroa kaadetaan kurkkuun jokaisen tilaisuuden tullen, on kuuntelukokemus l�hinn� tylsistytt�v� ja siin� kolmannen kierroksen kohdilla jo kivuliaskin. Tolkienin taruista on saatu mittavan kuralastin lis�ksi luotua toki monia upeitakin musiikillisia teoksia, mutta niiss� on aina ollut mukana jotain eritt�in persoonallista ja ainutlaatuista � aivan kuten alkuper�isiss� kirjoissakin.