Fairyland: The Fall of an Empire

Napalm Records

Eipä tainnut J.R.R. Tolkien arvata sormus-trilogiaa työstäessään, että hänen työnsä vaikutus tulisi olemaan lopulta niin valtava ja merkityksellinen niin monille. Ensin Keski-Maa innosti kokonaista kirjailijoiden sukupolvea, minkä ansiosta ns. fantasia-maailmat ja kaikki niihin liittyvä kaupallinen toiminta (mikä ei ole lainkaan vähäistä) elää tätä nykyä paksusti. Suurenkin kirjahyllyn voi vaivatta täyttää aiheesta ja sen vierestä luodulla materiaalilla, netissä voi pelata vaikka koko elämänsä miekka & magia maailmoissa seikkaillen, eikä musiikkikaan tuota ongelmaa.

Fairyland on eräs niistä yhtyeistä, jotka ovat ”valinneet puolekseen” Númenorin, haltioiden ja valon maailmat. Tämä tahtoo tietysti sanoa sitä, että Fairylandin musiikki on uskomattoman pompöösiä ja kiiltävää sankarimetallia, jossa lauletaan useimmiten kovaa ja niin korkealta kuin vain pystytään. Mittavimmissa kohdissa valkokaapuinen kuoro kajauttaa taustalta vielä täyslaidallisen valoa & energiaa, minkä pitäisi nähtävästi luoda mielikuvia loistavassa auringossa säikehtivästä uljaasta ritariporukasta sekä sankarillisista hetkistä. Huoh. Jos meinaatte sivakoida näillä laduilla, niin kuunnelkaan ne Stratovariuksenne ja Rhapsodynne edes vähän paremmin ensi kerralla... Näitä jo valmiiksi ontuvia säveltaiteen teoksia on rampautettu vielä entisestään sovituksilla, jotka onnistuvat lakaisemaan piiloon miltei täydellisesti ne harvat onnistuneetkin hetket.

Mikäli keskittyisi vain teksteihin tästä saattaisi selvitä melkein naarmuitta, mutta koska mielikuvituksetonta tuplabasari puuroa kaadetaan kurkkuun jokaisen tilaisuuden tullen, on kuuntelukokemus lähinnä tylsistyttävä ja siinä kolmannen kierroksen kohdilla jo kivuliaskin. Tolkienin taruista on saatu mittavan kuralastin lisäksi luotua toki monia upeitakin musiikillisia teoksia, mutta niissä on aina ollut mukana jotain erittäin persoonallista ja ainutlaatuista – aivan kuten alkuperäisissä kirjoissakin.