Donavon Frankenreiter: Move By Yourself

Lost Highway

Joskus kiit�n interneti� t�ydest� syd�mest�ni, koska sen ansiosta saattaa tehd� todellisia l�yt�j� joiden avulla jaksaa kylmimm�nkin talviviiman. Yksi n�ist� l�yd�ist� itselleni on Donavon Frankenreiter. Huolimatta todella ep�seksikk��st� nimest��n, mies on kovassa nousussa. Entisen surffaajan l�pimurtoa avitti Frankenreiterin kaveri ja surffaajakollega Jack Johnson, joka otti Frankenreiterin siipiens� suojaan Brushfire �merkilleen.

Miehen toinen levy Move By Yourself alkaa tiukalla groovella, joka asettaa riman korkealle. Kappaleesta henkii ett� kyseess� on todellinen valkoinen Curtis Mayfield ja sama meno jatkuu kappaleessa The Way It Is. 70 �luvun jousisovitukset ja kitaran funk �komppaus ovat silkkaa t�ydellisyytt�. Levyn kolmas funk �painotteinen kappale on That�s Too Bad (Byron Jam), joka pystyy kiteytt�m��n kahden ja puolen minuutin kestoonsa kaiken naisen ja miehen v�lisest� seksuaalisesta kanssak�ymisest�.

Muu levy risteileekin sitten matalatempoisen ja akustisvoittoisen tunnelmoinninn parissa. Samankaltaisesta tunnelmastaan huolimatta levy ei kuitenkaan muistuta Johnsonin In Between Dreams �levy�, vaan enemm�nkin Amos Leen ja J. J. Calen musiikillista sukulaista. Kaikki on pieni eleist�. Tekniikkaa kitaran k�sittelyss� l�ytyy, mutta sill� ei kukkoilla.

Tunnelma on t�rkein, varsinkin pitk�ss� ja pid�tellyss� bluesjammailussa Fool, jossa on niin hyv� tunne ett� se voisi jatkua ikuisesti. T�h�n viel� lis�ttyn� funk �juuret ja kantril�ht�isemm�t biisit niin t�ydellisen orgaaninen soundi on l�ytynyt. Levyn kappaleet ovat positiivisia ja yleistunnelma kes�inen. S�rm�� olisi voinut olla enemm�n, mutta vaikka kappaleet These Arms ja Beautiful Day kaartuvatkin hieman imelyyden puolelle, niin se ei kokonaisuudessa paina.