Cam: Soulshine

Inflamable

Chill-out musiikin ystäville tarjoillaan jälleen makoisaa musiikkivälipalaa Ranskanmaalta. Jazzia ja hiphopeväitä piknikkorissaan kantaa tällä kertaa Pariisilainen Laurent Daumail, joka tunnetaan paremmin nimellä DJ Cam. Tuoreimmalla eväsleivällään herra Daumail on tiputtanut tuon dj –etuliitteenkin pois, joten hienosti sielunpaisteeksi nimetty levy löytynee jatkoissa musiikkitavarataloistakin Cam –nimen alta. Tarkoituksena voi olla korostaa levyn liveorkesterin osuutta, koska levy ei ole mikään puhdas deejii sämplää –tyylinen kokonaisuus. Niille, joille DJ Shadow edustaa musiikin ehdotonta eliittiä, luulisi Soulshinenkin tippuvan mukavasti.

DJ Cam julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa Underground Vibes vuonna 1994, jonka jälkeen tuottelias miekkonen on julkaissut viisi pitkäsoittoa ja tuottanut kappaleita yksin ja yhdessä muiden alan huippujen kanssa myös monille kokoelmille. Mies kärsii kovasti aliarvostuksesta kotimaassaan, jossa valkoisen miehen ei katsota olevan oikean värinen moiseen musiikkigenreen. Arvostusta työlle ja huomiota on onneksi saatu niin Amerikassa kuin myös Briteissä ja Japanissa asti. Soulshine -levyllä Cam siirtyy tähän mennessä siloisimpaan ilmaisuunsa, joka sopii hyvin niin kotifiilistelyyn, tavaratalojen taustamusiikiksi, jazzradio-ohjelmaan kuin yökerhon savuiseen tunnelmaankin. Ja silti levyä voi rehellisesti mainostaa hiphop –albumina, enemmän toki tuonne aamuyön chillimpiin biletyksiin. Mitään uutta ja käänteentekevää ei tältä levyltä kuitenkaan irtoa, vastaavaa jazzin, dubin, rhythm’ n’ blues ja hiphopin yhdistelyä on 90 –luvun puolivälistä alkaen tehty paljon. Mutta ei Soulshine silti huono levy ole, ehdottomasti siitä paremmasta päästä smooth- ja intelligentchillailun tarjontaa.

Levy alkaa komeasti eteerisesti tikkaavalla yökerhojazz –namulla Summer In Paris, joka liveorkesteritulkintoineen ja Anggunin hunajaisella tulkinnalla nousee levyn parhaimmistoon. Levyn 15 kappaleesta kuutta voi nimittää hyvin välisoitoiksi tai siirtymiksi, kakkosraita Welcome To Soulshine on näistä ensimmäinen. Biisissä China toivottaa kuulijan tervetulleeksi sielunpaisteeseen pianon ja happojaskabiitin myötä. Vanha sotaratsu Cameo tähdittää seuraavaa Soul Junkieta, jossa siirrytään rytmibluesin maailmaan. Ja kuullaanhan noita kuuluisia Cameon Au! –huudahduksiakin. Aaliyahille omistetun väliosan kautta siirrytään Condor (Espionage)een, jota vie eteenpäin Baldhead Slickin alias Gurun rauhallinen, puheenomainen höpinä. Välisoiton kautta mennään taas ja vuorossa Child’s Playn rauhallinen huilua, trumpettia ja saksofonia korostava instrumentaali, jossa lasten leikkikenttämeluakin on hyödynnetty.

Välisoitosta startataan ensimmäiseen varsinaiseen hiphopraitaan Bounce, jonka leijailevaan, torvisektion tahdissa etenevään jazzpohjaan Camin scratchsit ja yhdessä Inloven kanssa heitetyt vokalisoinnit sopivat hyvin. Tahti on edelleen rauhallinen, hetkittäin jopa liiankin kanssa. Inlove käyttää ääntään myös tooosi rauhallisella Soulshine –nimibiisillä, joka yhdessä Chinan tulkitseman He’s Gonen kanssa kuuluu levyn parhaimmistoon. Chinan tulkinnasta nousee hetkittäin mieleen iki-ihana Erykah Badu. Ja taas ihanat torvet, nam! Lisää hipidihiphoppia kuullaan Afu Ran tulkitsemalla Voodoo Childilla, josta levyllä kuultava DJ Premierin remiksaus on levyn vauhdikkaimpia ja samalla parhaita raitoja. Juokseva räpätys, junnaava biitti ja muutama scratch, se riittää. Lopuksi rauhoitutaan vielä lähes yhdeksänminuuttisella Elevationilla, jossa Donnie chillailee rhythm and bluesin maailmassa. Tunnin verran rauhallista ja tyylikästä jazzahtavaa hoppia Ranskanmaalta. Expand your soul!