Midlake: The Trials Of Van Occupanther

Bella Union

Vuosituhannen vaihteessa aloittanut Texasilainen Midlake on ehtinyt toiseen albumiinsa, ja taitaapa kyseessä olla yksi vuoden julkaisuja harmoniarikkaan indiefolkin ystäville. Midlaken soinnin perustukset lepäävät 70-luvun neilyoungien ja nickdrakejen harteilla, mutta halutessaan kappaleista voi löytää runsaasti jälkiä myös Belle & Sebastianin kaltaisista uudemmista tekijöistä. Hieman yllättäen mieleen hiipii tiheään myös kotoinen Liekki.

The Trials of Van Occupanther lyö vastustajan aseista heti lähtöviivalla rikkaalla ja lämpimällä soinnillaan. Piano ja kitara leikkivät sujuvasti keskenään, kun runsailla stemmoilla kuorrutetut laulumelodiat löytävät käytetyistä aiheista ihmeen tuoreen kuuloisia kulkureittejä. Tarvittaessa lauluja maustetaan tyylikkäästi myös huilulla ja retrosyntikoilla. Myös kappalemateriaali on linjakasta ja tasaisen vahvaa. Sopivan mittaiselle levylle onkin onnistuttu mahduttamaan ihmeen monta huippukohtaa, kuten melankolisen kaunis avaus Roscoe, akustisen kitaran keinuttelema Bandits, sekä rakenteeltaan kunnianhimoisen polveileva In This Camp.

Monessa mielessä Midlake onnistuu uutukaisellaan täydellisesti. Kuitenkin pientä nurisemisenkin aihetta löytyy – sanoituksissa tunnutaan lankeavan välillä lajityypin peruskliseisiin, mutta jos ”It’s hard for me but I’m trying” -tyyppiset latteudet pystyy sivuuttamaan, ei asiasta pitäisi muodostua ylipääsemätöntä ongelmaa. Ja vaikka materiaali on hyvin pieniä notkahduksia lukuunottamatta erinomaista, ei yhtye onnistu kirjoittamaan yhtään omaa Fake Plastic Treesiä, vaikka siihen selvästi olisi edellytyksiä. Siksipä täytyy arvosanaankin jättää hieman parantamisen varaa. Joka tapauksessa Van Occupanther on yksi vuoden miellyttävimpiä yllätyksiä.