Decoy: Burt Russell (EP)

Aiemmin demomuodossa lehteämme lähestynyt saarijärveläis-lähtöinen Decoy yhdisteli koneita synkeään ja raskaaseen, Helmetin ja Therapy?:n jalanjäljillä juoksevaan rokkipaahtoon. Nyt jossain muodossa jo 11 vuotta toiminut yhtye julkaisee neljän biisin ep:n, jossa edelleen kaikaa 90-lukuisen vaihtoehtorockin tumma jyräävyys. Koneisuus on vaihtunut astetta enemmän kuulaaseen synaan, joka tuo särisevän kitaravallin lomaan mukavasti ulottuvuutta. Kitaristi-laulaja Tapio Tuimalan aika karkea laulu tuo kyllä energiaa ennestään menevään keitokseen, muttei oikein yllä tunneskaaloille. Hommassa on aika äijämäinen maku.

Rupisesta säröstä tiukan mätön kautta leijailevaan säkeeseen rauhoittuva Diary aloittaa homman mukavan melankolisesti, koskettimien ulistessa säröratsastuksen taustalla. Kurvit ovat tiukkoja eikä turvavöitä hirveästi pohdita. Syöksyily pidetään toki hyvin käsissä. Tuimalan laulun karkeus syö hiukan sitä sympatiaa, mitä pohjimmiltaan yllättävänkin valoisa alternative-laukka onnistuu herättämään. Kepeämmin alkava Eight More Steps tarjoaa enemmän tilaa ja onnistuukin nousemaan esiin, vaikka se tuttu säröisyys lähteekin kaartamaan. Ei se siis mikään huono asia ole, mutta vastaavanlaista särölaukkaa tehdään nykyään aika paljon. Decoyn tulevaisuuden suurin haaste onkin onnistua luomaan enemmän omanlaisensa soundikokonaisuus. Perussoitto ja valitun tyylilajin vahvuudet ovat jo hyvin hallussa.