Julkaistu: 17.11.2006
Arvostelija: Mika Roth
Jiffel Music
Jyväskylässä syksyllä 2002 perustettu Frail on ehtinyt lyhyen historiansa aikana tehdä jo yhtä jos toistakin. Viidessä eri maassa heitetyt 60 keikkaa ja viime talven Cannesin musiikkifestivaaleilla näyttäytyminen ovat varmasti työstäneet ryhmää usealla tasolla ammattimaisemmaksi. Debyyttilevy on silti aina kova paikka yhtyeelle kuin yhtyeelle, eikä Frailkaan selviä tästä koitoksesta aivan naarmuitta.
Albumi alkaa lupaavasti kun singleraidat Brother ja Pieces Of Silence heitetään peräjälkeen tuleen. Koukukkaat melodiat, tarttuvat kertosäkeet sekä tarkkaan mietityt yksityiskohdat toimivat jo omillaankin, ja kun tueksi tarjotaan vielä loppuun asti hiotut soundit, ei bändiltä voisi juuri enempää enää toivoa. Ainoa vaiva on lievä kasvottomuus, mikä on toisaalta levytysuraansa aloittelevien bändien ikuinen ongelma.
Mutta, mutta... tämän lupaavan alun jälkeen se kuuluisa punainen lanka tuntuu katoavan tyystin herrain käsistä. Kun alkuun on tarjottu Negative tyyppistä melodista kevytrokkia lähtee Frail nyt kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia apajia. Impersonal kuulostaa lähinnä Katatonian kevytversiolta, minkä jälkeen hypätään Pohjois-Amerikkalaisen perusjyystön pariin. Seuraava osuma tärähtääkin leukaperiin vasta eri tyylejä yhdistelevässä My Place tunnelmoinnissa, joka onkin sitten vuorostaan taattua radiosoitto kamaa. Vaikka persoonallisuuspisteitä ei tälläkään kertaa tarvitse syytää ryhmän niskaan, osoittaa siivu herrain hallitseman hitintekokyvyn.
Lisää kilometrejä, keikkoja ja biisejä tarvitsee siis Frailkin alleen, jotta portit rock´n´rollin suurimpiiin temppeleihin avautuisivat. Lupaava alku yhtäkaikki.
Melodista ja paikoin popahtavaakin raskasrokkia soittava yhtye Jyväskylästä.
Linkit:
frail.fi
instagram.com/frail_music
facebook.com/frailmusic
(Päivitetty 30.5.2023)