Black Stone Cherry: Black Stone Cherry

Roadrunner

Tänä vuonna Pink Floyd ja sen jäsenet ovat jostain syystä olleet paljon esillä. Progressiivinen hapuilu ei ole kuitenkaan määritellyt koko vuoden musiikkisatoa, eikä edes retromusiikin satoa, sillä vanhan koulukunnan testosteronirock on tekemässä paluuta maailmalaajuisesti. Englantilainen Mötorhead pamautti uuden levyn ilmoille, australialainen Wolfmother niittää mainetta ja kunniaa ympäri maailmaa ja kolmikon täydentää yhdysvaltalainen Black Stone Cherry.

Black Stone Cherry revittelee uudella debyytillään astetta rankempaa rockia, mutta juuret ovat läsnä. John Fred Youngin tuplabasso –kuviot, Jon Lawhonin bassojuoksutukset ja Chris Robertsonin ja Ben Wellsin särökitaravallit päivittävät sellaisten artistien kuin Led Zeppelin, Lynyrd Skynyrd ja Allmann Brothers Band musiikin nykyaikaan. Syväetelä ja hikinen miespullistelu kuuluu läpi levyn ja etelä varsinkin Skynyrdiin nojaavassa kappaleessa Hell & High Water.

Itse levyn aloittava Rain Wizard on täyttä timanttia ja se jälkeen tulevista kappaleista kuten Backwoods Gold, Lonely Train ja Crosstown Woman voi sanoa aivan samaa. BSC:n rautainen sekoitus juuria ja nykyaikaisen raskasta metallia toimii pettämättömästi. Valitettavasti levyllä on kuitenkin hieman ylipituutta ja alun biisit eivät kanna loppuun asti.

Levy sisältää täyden kympin biisejä, mutta lähemmäs tunnin kokonaisuus alkaa maistumaan loppua kohden hieman puulta, lisäksi biisien tasokin laskee. Kappale Drive muistuttaa Staindin ja muiden tyyppistä popmetallia jolla tähdätään ainoastaan radiosoittoon. Sinänsä harmi, kun alkupään tinkimättömyys ja rehti rock olisivat kantaneet täydellisesti loppuun asti. Pisteitä kuitenkin ropisee rautaisista biiseistä ja pienistä variaatioista joilla saadaan jonkinlaista mielekkyyttä touhuun ja aina on mukavempi pyöristää ylöspäin.