Tuure Kilpeläinen: Kysymyksiä sudelle

Grandpop

Epäilyttävän halvan näköisiin pahvikansiin pakattu Kysymyksiä sudelle on helsinkiläisen laulaja-lauluntekijän kolmas pitkäsoitto. Onneksi paketin ulkoasu pettää, sillä kyseessä on mainio levy. Skarpin ja rehellisen oloinen Kilpeläinen tekee tunteellista ja jämptiä suomi-americanaa, josta useimpien on helppo tykätä. Amerikkaan viittaa kappaleiden juureva infrastruktuuri, suomalaisuus kuuluu puolestaan joidenkin kappaleiden melodiikassa, eikä meininki ole tällöin kaukana esimerkiksi J. Karjalaisen rokkaavammasta tuotannosta. Tuoreempien preeriatuulten vaikutus kuuluu erityisesti levyn soinnissa..

Koska levyllä ei edes yritetä keksiä pyörää uudelleen, on tällöin ainoa oikea arvostelun kriteeri se, kuinka hyviä kappaleita mies on onnistunut levylle kirjoittamaan sekä se, kuinka hyvin hänen yhtyeensä onnistuu palvelemaan kappaleiden tunnelmia. Jälkimmäisen toimivuutta ei kovin helposti tule epäilleeksi, sillä mukana on suomalaisten studiomuusikkojen valiokaarti. Toteutus on ammattimaisen varmaa, mutta joistakin sovitusratkaisuista aistii liiallisen rutinoitumisen. Single-julkaisu Rakkaus murhaa on tarttuva slaavilaisvaikutteinen voimarockpala mandoliineineen ja särövalleineen. Mainitsemisen arvoinen on myös kappaleen 12-kielisellä lankulla soitettu tyylikäs soolo. Jos sudelta kysytään-biisin J.J. Calen mieleen tuoma svengi erottuu kokonaisuudesta hienosti edukseen. Rakkauden vanki ei palaa on puolestaan harvinainen yritys pyydystää purkkiin Otis Reddingin hengellinen perintö. Ensi kuulemalta levyn tarttuvin kipale on omituisella tavalla abbamainen Holtiton sydän, tosin sanotusten hieman nolot värssyt laimentavat sävelmän tenhoa. Kappalemateriaali on kaiken kaikkiaan tasavahvaa, mutta joistakin aistii liiaksi pastissinomaisen lähtöasetelman.

Helsingin voimapopmiesten ja-yhtyeiden tekeleitä kuunnellessa mieleen tulee ajatus, että he kaikki veistävät samaa puuta. Nämäkin styget voisivat olla peräisin ihan hyvin Knipin tai Kurjen kynästä. Kaikki he ovat päteviä laulunkirjoittajia, mutta samoilla miehityksillä tehdyistä albumeista kuuluu kollektiivin tasapäistävä vaikutus. Tämän albumin suurin viehättävyys on siinä, että levyllä yhdistellään suomirockiin luontevasti siihen harvemmin liitettyjä juurevampia musiikinlajeja. Enimmäkseen tässä onnistutaan hienosti.