Che Fu: Navigator

Epic

Supergroove -orkesterista tunnetuksi tullut Che Ness, nykyisen Che Fun napamies pitelee harteillaan Uusi-Seelantilaisen hiphopin kuninkaan viittaa. Erottuaan funkrock –orkesterista 1996 mies on julkaissut kahden pitkäsoiton verran musiikkiaan hiphopin ja soulin maailmoista. Navigator on näistä tuorein, vuonna 2001 julkaistu tuotos, joka nyt koittaa siipiään Euroopan markkinoilla. Vaikka miehen kykyä laulajana ei voi mennä kieltämään, suhtautuminen Navigatorin kaltaiseen surffailuun tiukan hiphopväännön ja varsinaisen hinaussoulin välillä on kaksijakoista: Siinä missä tiukimmat väännöt ovat erinomaista kamaa, ovat löysimmät flamencokitarasoulhinaukset kuin pahimmista painajaisista. Hyvää kamaa toki siihen osastoon, mutta minun korvani alkavat kummasti sauhuamaan.

Misty Frequencies, Catch One ja Random ovat juuri sitä värisevää hinausta itseään, mutta jo nelosraita Share The Info on mannaa, upeasti juoksevaa rapjuoksutusta. Tosin hiukan laiskaa, mutta muutos alun annoksiin on silti melkoinen. Sanoituksissa keskitytään maorien paikallisiin asioihin, mikä varmasti vahvistaa kotietua Uudessa-Seelannissa. The Abyss jatkaa samoilla juoksevilla hiphopeilla, Top Floorissa siirrytään taas napsuttelemaan sormia. Maorinkielinen He Kotahi (As One) on utuisella, mutta tiukalla biitillä varustettu rytmiblues –pläjäys. Hienonkuuloista tuo maorikieli, muuten biisi on aikalailla tyhjää täynnä. Alan MacDiarmidin dialogia kuullaan välimausteina useammalla raidalla, yhdellä lisäksi Ian Watkinsia. Phatmosphericin, Chen ja Hazaduzin räppäämä Roots Man on levyn parhaita raitoja. hiphop to the maximum when we’re talking....

Hienosti rullaa myös The Mish (2), enemmänkin vastaavaa kamaa olisi levylle toivonut. Kerrassaan hieno biisi, jossa on jäänteitä Supergrooven juoksutuksesta, tosin ilman rock –otetta. Ikävä kyllä taas vajotaan hellään hinailuun loppulevyn Fade-Awayllä, onneksi The Naturalin tiukka juoksutus jättää loppumauksi kielen päälle sentään hiukan suolaa eikä ylenmäärin (liikaa) sokeria. Joku sielukkaan värinälaulun ystävä olisi voinut tästä levystä innostua enemmänkin, minut moinen sekameteli jätti suhteellisen kylmäksi. Kyllä Nessin parhaat tuotokset ovat edelleen Supergrooven iki-ihanalla Traction -plätyllä. Navigaattorilta poimisin hopit omalle eepeelle ja välttyisin turhilta hinauksesta johtuvilta vilunväristyksiltä.